keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Uuden alkua….

Kuppi kahvia, rauhoittavaa musiikkia ja aika kirjoittaa teille kuulumisia :). Joulu on takana ja uusi vuosi kolkuttaa ovelle… Lupaavalta näyttää!




Elämäni on edelleen pienessä myllerryksessä, mutta tilanne on muuttunut sitten kuukausi takaperin kirjoittamani postauksen jälkeen. Ja hyvä näin! Käyn sitä matkaa tässä teidän kanssa läpi, josko se auttaisi myös jotain toista, joka kokee samoja tunteita.

Tuolloin taisi olla elämäni vaikeimpia hetkiä. Koettelemuksia joka vei elämästäni ilon. Ei kivaa, ei ollenkaan…Tiesin, että siitä selviää ja "aika parantaa haavat", mutta tuo hetki on ikävistä ikävin. Tarkkaan en tiedä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Vaikka siitä on vasta kuukausi, oon tainnut kulkea melkosessa sumussa. Tuota tekstiä lukiessani tajusin, miten paha olo mulla on ollut. Ei se ole vieläkään kokonaan poistunut, mutta voin sanoa että näen jo auringon säteitä. Ehkä voin kertoa jo tarkemmin omaa tarinaani….

Tämä ei ole tullut aiemmin esille, mutta ne myllerrykset mitä olen kokenut / koen liittyy niin työelämään kuin henkilökohtaiseen elämääni. Ero miehestä, työprojektin päättyminen…. Eikö siinä ole jo tarpeeksi? Eron myötä tietysti asunnon etsiminen, muuttaminen, oman kodin rakentaminen uudelleen, tyttöjen hyvinvoinnista huolehtiminen (siinä oma kyllä kärsi…). Tilanne oli henkisesti erittäin paha. Ruoka ei pysynyt sisällä, ruoka ei maistunut, öitä ei tullut nukuttua…ei ihan kokonaan vieläkään. Henkireikä, joka on antanut mulle energiaa ja voimaa oli poissa… Minulle rakas laji taekwon-do jäi sivuun kahdesta syystä: mies harrastaa lajia myös samassa seurassa, emme voineet olla samassa tilassa ollenkaan..liian kova stressi mulle. Toisekseen mulla ei ollut energiaa treenata. Yritin, mutta pyörrytti ja heikotti. Ihan turhaa siis yritin treenata. Paino tippu rajusti omasta mielestäni jo muutenkin hoikasta varrestani, ei siis hyvä homma ollenkaan! Moni oli huolissaan ja kauhuissaan. Sain huolestuneita kommentteja leirillä olemuksestani. Kauhuissani itsekkin katsoin itseäni peilistä! En tunnistanut itseäni….Peilistä katsoi väsynyt luuranko! Säikähdin ja hätäännyin. Pakotin itseni syömään, mutta mitä se auttoi kun se ei vaan pysynyt sisällä. Onneksi minulla oli väyliä purkaa henkistä taakkaani. Nyt ehkä ymmärrätte, mitä olen yrittänyt kertoa ystävien tuen merkityksestä. He oikeasti kannattelivat minua! Samoin kuin perheeni: isäni, äitini, siskoni, veljeni…. Kuulin itsestäni asioita, jotka oli valheita…se satutti…satuttaa vieläkin. Pelkäsin menettäväni ystäviäni, pelkäsin seurani hylkääväni minut….Pelkäsin menettäväni kaiken sen mikä oli minulle tärkeää. Suunnittelin seuran vaihtamista…onneksi rakas ystäväni pisti hanttiin ja sanoi, että meidän seura on meidän perhe! Kiitos Sofia <3! Olit yksi pelastusrengas ja pidit mut järjissäni. En tiedä, miten ikinä voin kiittää kylliksi… Oli vaan jaksettava ja oli vaan pakko olla vahva! Tyttöjen niskaan en halunnut kaataa mitään. Itkua pidättelin, mitä se olis auttanut…. Minua sanottiin vahvaksi, mutta tiiättekö, myös vahvat tarvitsee olkapäätä ja sitä onneksi minulle on tarjottu!

Jossain vaiheessa tapahtui jotakin..jotakin, mistä sain taas voimaa. En tiedä, mikä se oli, mutta enää minua ei voinut satuttaa niin pahasti. Ehkä kävin järjellä itseni kanssa asioita läpi, ehkä ystäväni saivat taottua päähäni järkeä…Kiitos Susa! <3 Mun järjen ääni. Ehkä vakuutuin, että ratkaisuni oli oikea. Muuton jälkeen koin niin suuren helpotuksen, että tajusin tekeväni oikein. Tilanne ei ollut helppo sittenkään, mutta sain nyt oman rauhan. Tässä kaikessa hässäkässä lopettelin projektia töissä. Tiesin toki, että työ oli määräaikainen ja projektit tuppaa päättymään, niin myös tämä. Päätös omasta alkoi jo kesällä, joten tässä sekasorrossa olen jotenkin onnistunut myös työstämään sitä! Ehkä sekin on pitänyt minut jotenkin tolkuissani.




Joulu ei ollut minulle se odotettu hetki, päinvastoin. Se päivä oli minulle vaikea. Onnekseni perheeni oli jälleen tukenani ja toi sitä turvallista puheen sorinaa, iloista höpöttelyä…fiilistelin sitä. Tunteet purkautui ja niin pitikin, turvallisessa ympäristössä. Tiesin, että saan ja voin tehdä sen. Osasin jo hymyillä taas, olin löytänyt jo iloa, pystyn syömään, pystyn treenaamaan…. Tie on ollut todella pitkä ja kivinen. Kaiken kaikkiaan tätä on jatkunut näin pahana jo puoli vuotta! Eikö olekkin jo aika nähdä valoa tunnelin päässä?

Viime päivinä olen onnistunut aidosti nauramaan tyttärieni kanssa, nauttimaan heistä aidosti koko sydämestäni, olen nauranut ystävieni ja minulle tärkeitten ihmisten kanssa niin, että mahaan koskee ja vedet valuu silmistä. Elämä muuttuu paremmaksi! Huominen jännittää, mutta ei enää pelota! Tiedän, että minua rakastetaan ja minäkin pystyn siihen. Pystyn nauttimaan elämästä ja jatkaa seikkailua :).

Tämä kirjoitus oli minulle terapiaa….tajusin, minkä matkan olen tehnyt tähän hetkeen! Selvisin! Vielä on matkaa jäljellä, mutta tie on oikea. Elämä todella voittaa! Jos joku väittää minulle, että ratkaisuni oli hetken mielijohteesta tai harkitsematon tai helppo, ei tunne minua….ja on totaalisen väärässä!! Kiitos rakkaat! Ilman teitä en olisi selvinnyt. Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän. Tästä eteenpäin lupaan kertoa positiivisesta elämäni käänteistä. Jätän tämän kaiken pahan vuoteen 2015. Vuodesta 2016 tulee parempi ja elämäniloa täynnä olevia hetkiä!

Onnea, rikkautta ja rakkautta teille tulevaan vuoteen! Never give up! <3


maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulun odotusta

Huh, siitä onkin nyt todella pitkä aika kun tänne olen viimeksi ehtinyt. Syynä ollut muutto! Jokainen on varmaan joutunut kokemaan tämän "ihanuuden". Tavarat kateissa, tai hyvässä uudessa paikassa, jonka jo heti unohtaa ja puuttuu vielä yhtä sun toista. Toinen tekijä, mikä on mua estänyt osaltaan pääsemästä tänne oli netin puuttuminen. Se mihin muutin, on uusi talo ja kuvittelin ensin, että on vaan uuden hankaluutta löytää nettiä...ja niin taisi Elisakin luulla. Vaan tilanne olikin toinen! Mun kämppään ei oltu liitetty ollenkaan nettiä :(. Siinä sitä oltiin puolitoistaviikkoa ilman nettiyhteyttä ja johan meinasi hihat palaa. Mutta hyvin pärjäsin ilman, vaikka hankaloittikin elämää. (kyllä sitä on niin netistä riippuvainen, hui!) Ja onhan tähän matkaan liiittynyt kaiken näköistä, ruokapöydän metsästämistä, telkkarin hankkimista...ja eikös siinäkin käynyt niin, että ensimmäisessä oli näyttö rikki joten takasin ja toinen tilalle....hah hah haa! Mutta eikö sitä sanota, että "alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo"?



No nyt ollaan siinä vaiheessa, että jouluun olisi kiva valmistautua. Jotenkin hirvittää, että osaksi muuton vuoksi valmistelut jouluun jää viime tippaan. Lahjat on hommaamatta ja menu suunnittelematta. Mutta en jaksa kauheesti stressata.....Ja päästiin tuossa tyttöjen kanssa jo vähän vauhtiin. Tytöt pääsi koristelemaan oman pienen kuusensa, pipareita leivottiin ja koristeltiin. Koristeltiin myös piparitalon osat. Kokoaminen enää puuttuu. Jouluvaloja sain esille ja kyllä sitä tunnelmaa saa kynttilöilläkin jo niin ihanasti, etten enää oikein kauheesti muuta kaipaa. Joululauluja ollaan kuunneltu koko viikonloppu ja jopa pihalta tultaessa piparin tuoksu tuli eteisessä vastaan. Hetken tuli joulun odotuksen tunne :).



Esikoisen kanssa juteltiin siitä, mikä on ihanin tunne: itse joulu vai joulun odotus? Tyttöni mielestä joulu on ehdottomasti se juttu! Mulle taas on joulun odotus, joka nyt on vähän vielä jäänyt odottamaan itseään, se tunne. Mun mielestä parasta on se, että valmistaudutaan tunnelmalliseen hetkeen perheen kanssa. Nautitaan yhdessäolosta, minä nautin lasten jouluilosta, hyvistä kalalautasista, tunnelmasta, kiireettömyydestä....Ihan parasta tuon kaiken odotus! Jouluaattona mulle tulee jo sellainen haikeus, että sitä odotusta ei enää ole. Haluaisin tätä tunnetta vähän pitkittää ja aion keksiä jotain vielä joulun pyhiin, jotta fiilistellä voisi vähän pidempään. Vielä en ole keksinyt ihan kaikkea, miten sen teen. Jos jotain erityistä keksin, jaan sen joulun jälkeen tänne teillekin.... nyt kun se nettikin toimii :D.

Kaiken kokemani jälkeen mielessäni ja sydämessäni on nyt rauha ja toivon teille kaikille rauhallista joulun odotusta ja rauhallisia, kiireettömiä pyhäpäiviä! <3

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kyllä kaikki järjestyy...

Äh, mun oma elämäntilanne on nyt sellainen, että on vaikeaa iloita oikeastaan mistään. Tai no, korjaan: iloitsen mun rakkaista tytöistä! <3 Sitä ei sotke mikään! Edes tämän hetkinen tilanne. ..ja iloitsen myös mun ystävistä :).

Yritän toden teolla löytää joka päivä jotain positiivista. Se ei ole minulle normaalisti vaikeaa, mutta nyt on. Huomaan, että väsymys alkaa painaa enemmän ja enemmän, henkisesti en oikein jaksa enää "taistella" vääryyksiä vastaan (viittaan edelliseen tekstiin), yritän vaan selviytyä päivästä ja sitten seuraavasta..... Elämä ei todellakaan ole nyt auvoista. En jaksa juurikaan somessa postailla mitään, kun tuntuu ettei ole sanottavaa. Tai olisi paljonkin, mutta en jaksa. Yritän vaan kestää sen, mitä niskaani kaadetaan. Yritän korjata aiheutettuja vahinkoja lähimmäisille....huoh.....

Olen huomannut, että tällaisina aikoina voin todeta sanonnat "jaettu murhe puolittaa taakan" ja "ystävistä saa voimaa" on toden totta! Olisin henkisesti ja fyysisesti ihan romuna, jos mulla ei olisi rakkaita ystäviä. Se, miten he nostavat minut pystyyn kerta toisensa jälkeen, on ihan uskomatonta! Se jos mikä on lähimmäisen rakkautta! Jaksavat kantaa minua..... Noita kliseisiä lausahduksia voi lukea ja nyökytellä, että näin on. Mutta minäkään en olisi uskonut niitä niin todeksi ennen kuin nyt! Kaikki kunnia ystävilleni, jotka tsemppaavat minua ja uskovat minun selviytyvän vaikeista ajoista. En voi kylliksi heitä koskaan kiittää, jahka tämä tilanne rauhottuu. Mutta mä voin antaa heille takaisin sen, mitä ovat antaneet minulle, kun he sitä tarvitsevat! Ja tämä sama pätee myös perheeni jäseniin...

En pidä siitä, etten voi jakaa teille nyt mitään kauhean kaunista ja positiivista. En pidä tästä ihmisestä nyt, joka ei ole ollenkaan oma itsensä. En pidä siitä, etten jaksa joka päivä hymyillä. En pidä siitä, miten minua kohdellaan.

Mutta tiedän, että joku päivä hymyilen taas, hengitän vapaammin, en pelkää, en jännitä, nautin olostani ja elämästäni. Se päivä kirkkaana mielessä kohtaan uuden päivän. Katson rakkaita tyttöjäni ja toivon, että heistä tulee voimakkaita, oikeudenmukaisia, suvaitsevaisia ja rakastavia....

Kyllä tästä selvitään ja kaikki järjestyy! <3

torstai 19. marraskuuta 2015

Sinun perintösi - mitä tänne jää?

Oletko koskaan kuullut jonkun kertovan sinulle kolmannesta henkilöstä, millainen hän on, mitä hän on tehnyt tai miten hän hoitaa omia asioitaan? Onko sinulle joskus päivitelty, miten joku kolmas henkilö elää elämäänsä tai tekee ratkaisuja, joita kertoja tai sinä ette ymmärrä ja tuomitsette hänen päätöksiään? Tuntuvatko kertojan tai sinun tekemät olettamukset todelta ja oikealta? Oletteko / oletko lähtenyt selvittämään kolmannelta henkilöltä, mikä on totuus?

Jokainen meistä on varmasti kuullut jostakin henkilöstä ns. "juoruja". Sanotaan, että juoruaminen on tervettä (tai jossain lehdessä näin kerrottiin). En tiedä, miten tuohon suhtautuisin. Se voi olla hyvää viihdettä, mutta onko ne aina totta? Muistammeko aina sen, että tarinalla on aina toinen puoli? Hyvin harvoin. Ja tästä halusin teille jutella.

Rikkinäinen puhelin on varmasti kaikille tuttu. Ja jokainen tietää, miten siinä saattaa käydä. Alkuperäinen tarina muuttuu. Ja joskus joku haluaa tahallaan vähän värittää alkuperäistä juttua, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hauska. Näin tapahtuu tosi elämässäkin. Mutta se ei aina ole hauskaa. Otetaan joku "kohteeksi" syystä taikka toisesta ja ruvetaan kertomaan ja värittämään juttuja hänestä, matkan varrella joko tarina muuttuu suusta suuhun mentäessä tai sama kertoja muuttaa tarinaa kertoessaa juttua uudelleen ja uudelleen. Tarinan kertojakin alkaa pitää tarinaa totena. Tämä on nähtävissä koulukiusaamisena. Tiedättekö, tätä tapahtuu ihan aikuistenkin keskuudessa. Valitettavan usein. Työpaikkakiusaaminen ei ole mikään uusi juttu, mutta unohdetaan (tai ei aina ehkä ihan niin usein nosteta esille) että aikuiset kiusaa ihan muutenkin, jos halutaan joku huonoon valoon. Joskus sellaisesta syystä kuin kertoja on jostain loukkaantunut, jostain joka ei ole ollut tarkoituksen mukaista esim. työpaikalla esimiehen velvoite muuttaa jotakin toimintaa. Väritetään tarinoita, luodaan olettamuksista tosiasioita, jaetaan näitä omia "totuuksia" muille ja, etenkin jos on hyvä puhuja ja tarinan kertoja, saadaan muutkin uskomaan valheellisiin totuuksiin. Aikuiset, joiden kuuluisi olla lapsilleen esimerkkejä, unohtavat selvittää totuuden ja ihan rehellisesti kysyä kohteena olevalta, mikä hänen tarina on.

Tällainen kiusaaminen on tehokas tapa saada henkilö jonkin yhteisön ulkopuolelle. Yleensä kiusattu ei nosta tästä haloota, koska haluaa vaan unohtaa ja toivoo, että se loppuu. Minä haluan nostaa tämän esille kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat tällaisen valheellisen totuuden kohteeksi.

Tiedättekö, kuinka paljon satuttaa kuulla itsestä valheita ja joita läheisetkin tuttavat pitävät totuutena kysymättä, mikä on todellinen tilanne? Paljon! Tiedättekö, kuinka moni on valmis puolustamaan itseään ja tuomaan esille totuuden? Ei kovin moni. Miksi? Voisiko olla niin, että paha olo, huonosti nukutut yöt vievät voimavaroja, eikä jaksa lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan? Voisiko olla niin, että haluaa vaan unohtaa ja haluaa luottaa siihen, että ne todelliset, oikeat, ystävät kyllä tietävät mikä on totuus? Todelliset ystävät kannattelevat ja antavat voimia, mutta hekään eivät voi toimia kilpinä niille henkisille iskuille joita satelee valheista.

Opetan lapsilleni, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa, ei missään muodossa! Miksi aikuiset saisivat käyttäytyä eri tavalla? Ei saa!

Voisitko sinä toimia toisin? Voisitko sinä muuttaa elämää paremmaksi tuomitsematta ketään "juorujen" perusteella tai ylipäätään olla tuomitsematta? Voisitko sinä olla mukailematta juorujen kertojan tarinoita, jotta juoruilta katkeaisivat siivet? Voisitko sinä olla kertomatta olettamuksia, jos et tiedä mikä on totuus? Voisitko sinä selvittää totuuden ja tehdä arviot sen jälkeen itse? Voisitko sinä puolustaa ja antaa tukesi kohteena olevalle? Miksi haluamme satuttaa toisia vain koska ehkä itseen sattuu? Miksi haluamme toisille pahaa? Vihasta ja katkeruudesta terrori-iskutkin tehdään. Mitä hyötyä siitä on itse kullekin? Pitääkö meidän lisätä pahaa verta tähän maailmaan, jossa pahaa tapahtuu jo ihan tarpeeksi? Miksi me emme voi uskoa hyvää ihmisistä todeten, että jokaisessa meissä on jotain hyvää ja ystävällistä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa asennetta ja ajattelutapaa! Mieti, mitä jos tämä sattuisi sinun kohdalle. Mikä silloin tuntuu oikealta ja mikä väärältä? Mitä sinä haluat jättää perinnöksi lapsillesi tai läheisillesi? Mitä tänne jätämme?

"Be kind whenever possible. It is always possible."  -Dalai Lama   <3

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Universe

Jännää!!! Kuva on viime vkonlopun Digiexpo messuilta. Oli huikeeta tavata nämä kaverit, siis ihan oikeita tyyppejä, ei mitään nukkeja!

"May the force be with you!"

Ei tämä kaukaa ole haettu ihan meidän jokaiseen arkipäivään vaikka sen nyt tähän tällä kuvalla toinkin :D! Kaikilla on kova kiire, ruuhkavuodet puskee päälle, joku kamppailee oman terveyden kanssa, jollakin on huoli läheisistä, isot (ja miksei pienemmätkin) elämäntilannemuutokset vie voimia ja energiaa. Ja voimaahan me tarvitaan, joka päivä... Positiivista voimaa! Ja tästä haluaisin teille vähän puhua.

Työssäni tehtäväni on auttaa asiakkaita oivaltamaan oma vahvuus, muutoskyky uusiin toimintatapoihin ja auttaa heitä ottamaan nämä vahvuudet käyttöön. Usko itseensä on avainsana, joka sisältää tämän positiivisuuden voiman "Minä pystyn!". En voisi tehdä tätä työtä, jos olisin perusnegatiivinen ihminen ja uskon oman positiivisuuteni vahvistuvan työni kautta joka päivä. Kriisinkin keskellä en näe negatiivista tulevaisuutta. Haluan ajatella niin, että jokainen kriisi / muutos tuo tullessaan aina jotain hyvää vaikka se ei juuri sillä hetkellä tunnu siltä. Meidän ajatukset ohjaa meidän käyttäytymistä. Jos ajattelet myönteisiä asioita, lähdet toimimaan niin että niitä myönteisiä asioita tapahtuu. Jos ajattelet ja päästät suustasi vaan negatiivisia asioita, ne negatiivisuudet sen kun lisääntyy kuin magneetin voimalla. Universumi antaa sitä mitä tilaat!

Muistelin omaa elämäni historiaa liittyen tähän ajatuksen voimaan ja vaikka olen kohdannut vaikeuksia, olen aina selvinnyt! Aina! En ole koskaan antanut tilaa ajatuksille, ettenkö selviäisi.

Tätä me ystäväni kanssa eilen pohdimme, että kyllä se näin vaan on, että ajatuksen voima on ihan uskomaton. Noh, en tarkoita sitä mitä Darth Wader osaa, vaan sitä, miten meidän ajatukset ohjaavat meitä hakemaan just niitä ratkaisuja millä me pääsemme siihen lopputulokseen, jota ajattelimme. Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Pysyittekö kärryillä?

Minulla loppuu työsuhde nykyiseen työnantajaani tämän vuoden loppuun. Tämä oli tiedossa, olinhan projektin vetäjä ja projektit loppuu aikanaan. Otin riskin, kun muutama vuosi sitten hyppäsin "vakituisesta" työstä projektiin. Mutta silloin se tuntui oikealta ratkaisulta. Eikä se väärältä tunnu vieläkään! Päinvastoin! Kesällä, ja kesän jälkeen, lähdin metsästämään työpaikkaa laittaen useamman hakemuksen ihan mielenkiintoisiinkin paikkoihin, mutta tuloksetta. Samaan aikaan virisi ajatus omasta yrityksestä, josta olin haaveillut jo yli yhdeksän vuotta. Nyt tai ei koskaan! Ajankohta on mitä loistavin. Ja uskon, että tämä haaveen työstäminen esti minua saamasta töitä, koska en mä oikeasti halunnut niitä. Halusin katsoa, mihin pääsen oman yritykseni kanssa. Tämä on se iso muutos, josta aiemmin täällä olen maininnut :). Tämä on ihan hemmetin iso muutos! Ja kyllä, välillä on pelottanut, mutta en ole antanut ajatustakaan sille, etteikö yritykseni lähtisi lentoon. Tottakai se lähtee! Tällä hetkellä olen hyvin pitkällä jo perustamisessa ja minulla on jo yksi työkeikka tiedossa tulevaisuudessa! :D Lupaavalta näyttää!

Universumi vastaa niin kuin sinne huudetaan!

Uskon kaikella tällä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, että sillä on ollut tarkoituksensa. Mä en ole sitä vaan tiennyt! Otin riskin muutama vuosi sitten tietämättä, mitä tulevaisuus tuo. Nyt tämä riski antoi minulle mahdollisuuden toteuttaa unelmani. Kyllä Universumi tietää ja se osaa ohjata meitä oikeaan suuntaan. Kunhan vaan kuuntelemme itseämme. Valintani teen aina sen perusteella, mikä tuntuu hyvältä. Ja se on johdattanut minut tähän. Kerron vähän lisää yrityksestäni, kun olen lähellä starttaamista. Mutta sen voin todeta, etten todellakaan ole liian vanha uusiin haasteisiin tai unelmien toteuttamiseen! Nyt olen siihen just sopivan kypsä :D!

Mitä mieltä sä olet? Uskotko ajatuksen voimaan, ja etenkin sen positiivisen ajatuksen? Kerro, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Tosi ystävä....

...ei petä
...ei jätä
...on odotettu vieras
...on paikalla kun tarvitset
...jakaa surusi
...iloitsee kanssasi
...hyväksyy Sinut sellaisena kun olet! <3
 


torstai 22. lokakuuta 2015

I love me



Ei huono lause ollenkaan :). Jokaisen on hyvä rakastaa itseään, miten muuten voi rakastaa muita? Mutta tämän syvällisemmin en tähän pureudu vaan kerron I love me -messukokemuksesta!

Liput sain äitini kautta pikkuserkulta, joka yhtenä omistajana pyörittää Face Helsinkiä. Heillä olikin super iso osasto! Toivottavasti joku teistä kävi siellä myös ja teki paljon hyviä löytöjä :D.

Kierrellessämme minua ilahdutti, miten luentotila oli varustettu. Tavallisten tuolien sijaan / lisäksi oli laitettu jumppapallot istuimiksi! Liikunta-alan ihmisenä näitä olen kaivannut jo pitkään luentotiloihin! Ja tämä oli toinen tilaisuus, jossa näen tämän. Ihan mahtavaa! Palloa itsekkin työtuolina käyttäneenä tiedän, että se on mukava istua ja pitää kehon liikkeessä ;).

Hyvä vaihtoehto tuoleille!


Toinen loistava vaihtoehto työtuolille on satulaistuin! Tämä on ihan loistava keksintö, jonka aion ottaa haltuuni omaan kotitoimistooni. Sen sijaan, että hommaisin kotiini kauhean toimistotuolin, hommaankin vain osan siitä (ergonomia säilyy / paranee). Ja kun sitä ei tarvitse, sen voi ripustaa vaikka naulakkoon :D. Loistava, kotimainen keksintö: Humantool satula.



Mun kiinnostus ennen messuja oli lähinnä oman Super food -varaston täydentäminen, kun kerran hyviä messutarjouksia oli tarjolla. Foodinilla oli iso osasto, samoin oli Puhdistamollakin. Se mitä lähdin hakemaan oli Chia-siemenet, kookosöljy, Chlorellaa….. Ja näitä sainkin! Lisäksi Satu Tuomistolta ostin 24 Leaderin BareBar patukoita hintaan 20€! Ei huono tarjous ollenkaan!




Ystäväni pääsi testaamaan myös Fustran ryhtitestiä…vai oliko se niin, että fyssari ystäväni pääsi testaamaan Fustra-ohjaajan ammattitaitoja :).



Ja olihan siellä ihana Victoria's Secret osasto, joka harmillisesti piti sisällään vain hajuja ja voiteita. Ei siinä, hyviä nekin. Itselläni on Kookos passion ja hyvä tuoksu onkin...ja myös toimii. Iho jää ihanan pehmeäksi. Mutta olisin innostunut ehkä vähän enemmän, mikäli siellä olisi ollut heidän alusasuja…I love me ;)!



En muista olleeni aikaisemmin I love me -messuilla, mutta tämä kokemus oli ihan loistava! Aikaa olisi saanut enemmänkin kulumaan, mutta ohjelmassa oli vielä tuona lauantaina Blue Lagoonin 9-vuotis kekkerit. Paljon jäi näkemättä, mutta paljon kyllä nähtiinkin. Ensi vuonna tietää sitten varata kokonaisen päivän näille messuille.

Pusu tukaanille!


Never too old to love myself! <3

perjantai 9. lokakuuta 2015

Insomnia

Oi oi, kun aika kuluu ihan hurjaa vauhtia! Nyt on meneillään omassa elämässä niin paljon normaalista poikkeavaa, ettei tahdo tänne ehtiä. Mutta päätinpä nyt pikaisesti kertoa mun viime yöstä :).

Heräsin yöllä enkä meinannut millään saada unen päästä kiinni ja siinähän ne ajatukset lähtivät pyörimään vähän joka suuntaan, niinkus tiedät jos olet joskus yöllä herännyt eikä uni oikeen tule. Tulipa mietittyä kauppareissua tulevana viikonloppuna ja kaikkea muuta arkeen liittyvää. Mutta se mihin nukahdin uudelleen, oli ajatus merestä!



Usein harrastan mielikuvaharjoittelua juurin nukahtamisen edistämiseksi. Se toimii minulla! Mutta olenkin sitä tehnyt.....varmaan lapsesta asti. Tykkään haaveilla ja minusta on ihana rakentaa oma maailma päässäni silloin kun olen menossa nukkumaan. Siellä kaikki on hyvin ja kaikki on rauhoittavaa. Ja aina minun mielikuvaharjoitteluuni kuuluu meri! Pelkkä ajatus meren suolaisesta tuoksusta, merenpinnan kimalluksesta, meren loputtomasta horisontista antaa ajatuksilleni mahdollisuuden lentää ja rauhoitun. Merellä on todella voimakas vaikutus minuun. Meren äärellä voisin istua tuntikausia vain tuijottamalla horisonttiin. Meri edustaa minulle vapautta, voimaa, nöyryyttä, kunnioitusta. Meri on halutessaan todella voimakas, mutta myös lempeä. Merta kunnioitan suuresti, sillä minä olen täysin voimaton, jos meri "päättää suuttua". Merituulen tuiverrus, kirpeä viima tai kylmä tuuli tuo minulle aina aivan uskomattoman hyvän olon. Merellä mieli lepää.

Mielikuvaharjoittelua suosittelen lämpimästi kun uni ei tahdo tulla. Se vaatii harjoittelua ja keskittymistä. Minä keskityn pieniinkin yksityiskohtiin mielikuvissani, muistelen mm. meren tuoksua :).

Ja parasta mitä voin tehdä, enkä ole siihen koskaan liian vanha: haaveilla! <3

perjantai 25. syyskuuta 2015

Hyvinvointia ruuasta

Useinmiten kuljetan omia eväitä töihin, monestakin syystä, mutta joskus saatan käydä alakerran kaupassa hakemassa salaatin. Jokin aika sitten olin jälleen kaupan varassa ja vaihtelun vuoksi halusin jotain muuta. Tuorevalikoimana ainoastaan se salaatti. Hieman epäröiden lähdin pakasteosastolle katsomaan, että mitäs siellä on tarjolla. Eineksiä en juuri syö, muuta kuin maksalaatikkoa ja pinaattikeittoa. Kaipasin jotain muuta. Valitsin Pirkan Sweet'n Souer onko se nyt kiinalainen ruoka. Riisistä karsin jo puolet pois ennen ruokailua. ....valinta osoittautui hirveeksi virheeksi!! Vatsa turposi ja oli kipee.

Tajusin jättäneeni einekset todella minimiin. Pinaattikeittoakin olen vältellyt, kun huomasin viime keväänä senkin aiheuttavan pientä vatsan vääntöä. Mieleeni heräsi kymmeniä kysymyksiä: miksi nämä vaivat kun pitäisi olla gluteeniton ja maidoton? Mikä myrkky aiheuttaa tämän reaktion? Mitä näihin oikeasti käytetään? Miten huonosti olen voinut vuosia sitten kun einekset olivat suuressa osassa työpaikkaruokailuani? Miten hyvin olenkaan voinut viimeisen vuoden aikana tehdessäni itse niin paljon kun ehdin / pystyn?

Eli takaisin totuttuun. Mielelläni valitsen sen salaatin ja mielelläni teen sen itse kotona. Mielelläni teen smoothieta (aaah! ihana smoothie, nam, nam!). Mielelläni leivon mm. näkkärit ja sämpylät itse. Jos näistä riippuu mun vatsan, ja minun, hyvinvointi niin totta ihmeessä näen tämän vaivan!

Näitä haluan jakaa nyt teillekin! Alla pari ohjetta:

Sain ihan super helpon näkkäriohjeen siskoltani! Oon tehnyt sitä jo pari pellillistä ja taas saisin tehdä lisää. On hyvää ja kelpaa muillekin kuin minulle :). Laitanpa sen tähän teillekin:

Stinan siemennäkkileipä

2,5 dl maissijauhoja (näillä kun ei mulla ainakaan ole mitään käyttöä muuten :D )
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
0,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä (näitä mulla ei ollut, joten korvasin nämä chia-siemenillä, toimii!)
0,5 dl oliiviöljyä
2,5 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä leivinpaperin päälle ja leikkaa valmiiksi paloiksi. Lisää päälle sormisuolaa (tämän unohdin kerran, eikä se nyt makua pilannut). 

Paistetaan 160 - 175 asteessa, 45 - 60 min. Älä anna ruskistua liikaa. (tätä on vaikea huomata!) 
Itse paistoin 175 asteessa ja unohdin ne 50 minuutiksi vai oliko peräti tunniksi ja oli rapeampia kuin ensimmäiset eli minusta ehkä parempia! Mutta hyviä on!

Bongasin uuden smoothie ohjeenkin täältä , mutta muokkasin sitä tänä aamuna tällaiseksi (en muistanut, mitä kaikkea piti sisällään joten sovelsin :) ):

kourallinen pinaattia
1 banaani
1 avokado
kourallinen mustikoita
vettä
vanilja proteiinijauhetta

Tuli kyllä niin törkeän hyvää! Ja täyttävää. Otin töihin aamun välipalaksi mukaan 0,75 dl sheikkeriin enkä jaksanut juoda kuin puolet! Jää onneksi iltapäivälle hyväksi välipalaksi vielä.

Omaa smoothie ohjettani voin lämpimästi suositella. Vielä pitää testata Metin ohjetta. 

Kehoitan asiakkaitanikin suosimaan tuotteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperää ja nyt ainakin itse muistutin itseäni, miksi näin. Haluan voida hyvin ja siksi haluan panostaa ruuan laatuun. Mieluummin tingin jostain muusta kuin ruuasta.

Mukavan raikasta syksyä!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rakas päiväkirja...

Eläissäni en ole joutunut näin koviin koettelemuksiin kuin nyt. Tai en ainakaan muista. Isoja, perhe-elämään vaikuttavia tekijöitä on käsillä ja olo on epämukava epävarmuuden takia. Toivoisin, että eläisin aikaa syyskuussa 2016, jolloin tilanne olisi jo toinen. Mutta näin se vaan on, että epämukavatkin asiat on elettävä läpi. Positiivisena ihmisenä olen hämmentynyt positiivisuuden vähyydestä. Kunpa minulla olisi kristallipallo tai taikasauva, jolla voisin taikoa asiat hyväksi.

Olen tainnut mainita jossakin postauksessani mahdollisista muutoksista joita on tulossa. Nyt kun se alkaa olemaan entistä konkreettisempi, epämukava olo sen kun lisääntyy. Tavallaan odotan, mutta myös jännitän. Joskus olen kuullut jotain sellaista, että isoissa muutoksissa täytyy hypätä epämukavuus alueelle. Ilman sitä, muutoksia ei tapahdu. Eli tähän nojaten, muutoksia siis todella tapahtuu ;). En halua vielä tarkkaan kertoa, mistä on kysymys, ennen kuin kaikki on 100%:n varmaa.

Mietin pitkään, kirjoitanko tänne tästä tämän hetkisestä tunteesta. Mutta sitten ajattelin, että miksi en. Tämä on minun julkinen päiväkirja ja yleensä kirjoittaminen helpottaa...ainakin minun oloa. Minusta on myös hyvä tuoda julki myös se seikka, ettei aina voi mennä hienosti ja upeesti ja olo on kertakaikkiaan mahtava! Eihän mikään niin mene! Asioista ei puhuta rohkeasti. Jos on vaikeaa tai on epämukava olo, miksi sitä pitäisi salata? Miksi omaa pahaa oloa pitäisi lisätä, kun puhumalla ja jakamalla oma taakka kevenee ja ehkä myös oma hyvinvointi kohenee? Mitä me pelkäämme, kun emme avoimesti puhu? Epäonnistumista? Pah! Elämä joskus heittää aallon pohjalle, mutta sieltä taas noustaan.

Mitä mieltä olette? Pitäisikö enemmän jakaa myös niitä huonoja fiiliksiä vai onko niitä jo "liikaa"?


torstai 3. syyskuuta 2015

Tässä maailmassa vai cyber avaruudessa? Missä ja miten haluamme kommunikoida?

(tulipas pitkä otsikko...)

Muistan kun sähköpostit tulivat tärkeiksi viestintävälineiksi niin töissä kuin vapaallakin. Muistan myös sen, että painotettiin erilaisissa ohjeistuksissa ja jopa kursseilla (kyllä! sähköpostikäyttäytymisestä oli kurssejakin!) miten sähköposteja kirjoitetaan. Piti miettiä tarkkaan, miten aloitat s-postin ja miten asiat tuot esille, ettei tule väärinkäsityksiä! Tätä opettelin kauppiksessakin, ja työelämässä yhden s-postin kirjoittamiseen meni aikaa...ennen kuin siitä tuli rutiini :) .

Tätä teen vieläkin. Aina kun olen lähettämässä sähköpostia, luen sen läpi ja mietin, millaisen kuvan se viesti antaa. Ei saa olla negatiivinen, pitää olla rakentavassa hengessä ja lopuksi pitää jäädä hyvä fiilis. Asiallista ja kohteliasta. Pidän tästä tavasta. Minusta se kuvastaa myös vastaanottajan kunnioittamista. Ystäville ja sukulaisille voi vähän rennommin kirjoittaa ja myöhemmin keskusteltaessa vähän valottaa lisää aiheesta. He tuntevat minut, ajattelutapani.

Sosiaalinen media on mielestäni armoton! Siellä puhuu kuva tai yksittäinen jaettu postaus. Ja näitä saatetaan ymmärtää väärin ja sitten muodostetaan siitä oma mielipide, jota pidetään oikeana. Kuvitellaan tietävämme, mitä postaaja on ajatellut, miten on ajatellut ja mikä oli alkuperäinen tarkoitusperä. Se oikeuttaakin käydä postaajan "kimppuun" syyttelemällä, osottamalla sormea jne. Ja siinä sitä sitten ollaan! Asioista ei päästä keskustelemaan, enkä aina tiedä halutaanko. Meidän maailma pyörii cyberavaruudessa eikä tässä, näiden ihmisten kanssa, jota voi koskettaa kättä ojentamalla.

Minusta tämä on surullista, turhaa pahaa oloa aiheuttavaa. Some-käyttäytymisestä pitäisi olla oma kurssi :). Eniten olen huolissani kaikista nuorista (ja aikuisista), jotka eivät ole käyneet s-postikäyttäytymiskurssia. Meidän kurssilaisten käyneiden on hyvä opastaa muita, miten somessa voisi käyttäytyä. Asiallisesti, kohteliaasti ja toisia kunnioittavasti. Ootteko samaa mieltä?

"Jos sinulla ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa, pidä mielipiteesi omanasi." -Tanja


perjantai 28. elokuuta 2015

Hydra Facial

Käyn tosi harvoin kasvohoidoissa, sitäkin enemmän niistä haaveilen! Putsaan naamaani säännöllisesti ja teen kuorinnat ja naamiot säännöllisesti ja omasta mielestäni huolehdin kosteutuksesta jne. Nyt päätin kesän jälkeen mennä kunnolla putsaamaan kasvoni. Aina kesän jälkeen on sellainen olo, että on tosi rasvanen ja likanen iho. Johtuen ehkä aurinkorasvan rasvasuuden tunteesta, mitä jää ihoon vaikka kuinka on putsannut. Tähänkin muuten sain ohjeet, miten aurinkorasvasta pääsee eroon: tuplaputsaus! :)

Olen jo pitkään (siis vuoden!) harkinnut hydra facial hoidosta. Olen lukenut siitä, miten se toteutetaan, mitä haittaa siitä voi olla (en löytänyt mitään haittavaikutuksia) ja miten iho siitä "kärsii" (ei näytä kärsivän). Yksi mikä myös mietitytti, miten tomaatinpunainen sitä on sen jälkeen! (ei juuri ollut). Valitsin Kitty Cat Beauty Centerin Helsingin Kampista siitäkin syystä, että sivut vakuuttivat minut ja ajankohta, jolloin olin menossa, oli ennen Helsingissä tapahtuvaa palaveria joka pidettiin korttelin päässä Kitty Cat Beauty Centeristä :D. Otin riskin, etten olisi niin punainen niin kuin hoidon jälkivaikutuksissa "luvattiin".

Hanna oli minua vastassa mennessäni hoitoon. Hän oli erittäin ystävällinen, salonki oli oikein viihtyisä ja tunnelma rauhallinen. Siis olin vieläkin vakuuttunut, että tämä on hyvä paikka. Hoidon aikana Hanna kertoi koko ajan, mitä tapahtuu (itse halusin). Hoito ei ollut ollenkaan kivulias, eikä naamani juurikaan punottanut hoidon jälkeen. Ripsarit sain pitää hoidon aikana, joten kehtasin mennä palaveriinkin sen jälkeen (hehhe!). Tuloksen kyllä havaitsi heti! Näpyt oli poissa ja iho oli jotenkin....raikkaan näkönen! Ja selvisipäs minullekin, että vaikka olen luullut kosteuttavani ihoa hyvin, niin en ollut! Siitä vähän nätisti sain pyyhkeitä ja kehoitusta kosteuttaa hyvin. Hanna suositteli kosteuttavia seerumeita kasvovoiteen alle, jonka olin skipannut kesän ajan. Syy, miksi iho on hyvä pitää kosteana on kuulema se, että kuivaiho jättää "kalvon" ihon pinnalle ja tukkii huokoset, jolloin tali ei pääse pois ja puf! Näppylät ja finnit on siinä. Tulenpa siis paremmin pitämään huolta ihon kosteudesta.

Vaikka tulos on heti näkyvä, kuulema viikon päästä se vasta näkyy! Iho työstää sitä puhdistumista vielä prosessin jälkeen. Siistii! Vähän niin kuin tekisin hiit -treeni, jolloin 15 min treenin jälkeen jälkipoltto on päällä lähes tunnin. Näin mä sen ymmärrän!

Yhteen vetona siis; nettisivut, paikka sinänsä, Hanna ja hoito olivat erittäin miellyttäviä :D. Voin siis suositella hoitoa. Googlettamalla hydra facial löydät juttua, miten homma toimii. Tai voit käydä Kitty Cat Beauty Centerin sivuilla tsekkaamassa.

Tässä iässä haluan pitää ihostani parempaa huolta ja ennen kaikkea, hoidothan on aivan ihania! Kokeilkaa tekin (jos ei just tätä, niin jotain muuta) <3!

(valitettavasti kuva ei ole hoidon jälkeen, olisi pitänyt ottaa. Mutta otan sen viikon päästä, kun tuloksen pitäisi olla parhaimmillaan ;) )



maanantai 24. elokuuta 2015

Kunnon laiva

Vietin lähes koko viikonlopun laivalla, nimittäin Kunnon laivalla. Siljan kannella nautittiin aivan ihanasta aurinkoisen kesäisestä ilmasta :). Kyllä kelpasi lähteä risteilemään. Kavereina työporukkaa ja työryhmää ympäri Suomea. Eli siis ihan ei viihteen puolelle kokonaan mennyt ;).




Kävin kuuntelemassa luentoja ja suurimman vaikutuksen teki Maaret Kallio, joka luennoin Lujasti lempeä -teemalla. Loistava puhuja ja aihe kolahti ja kovaa. Suosittelen tutustumaan Maaretin aiheisiin.

Vaikutuksen teki myös aina niin mahtava Marco Bjurström, joka antaa itsestään aina palasen vaikka hän vaan vetää luentojen välispiikit. No hei, olinhan mä tietty myös Marcon happyhour tanssitunnilla ja aina yhtä kivaa :D. Jos aikaisemmista postauksista ei ole selvinnyt, niin liikkuminenhan on siis kivaa!

Minä, ihana Marco ja yksi työkavereista :).


Yksi ihan ehdoton oli myös tutustuminen paremmin foam rollerin käyttöön. Siitä olen tainnutkin kertoa jo aiemminkin. Mutta nyt kun osaan käyttää sitä niin kuin pitää, eri tekniikoilla eli vähän tehokkaammin, tulee muuten olemaan osana viikko-ohjelmaa! Aivan loistava avaamaan kalvoja aina jalkapohjasta kallonpohjaan (niskaan) saakka. Kohta ei pitäisi enää kiristää.... :)

Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyödyllinen viikonloppu...ja hauska! En muista, milloin olisin tanssinut niin paljon kun tuolla risteilyllä. Joku paikallinen bändi on muuten ihan loistava!! Ja nauraakin sai vedet silmissä :´D.

Tämä on lähtöaamuna :D.




Jos tulee mahdollisuus lähteä KKI:n järjestämälle Kunnon laivalla, menkää ihmeessä. Seuraava laiva taitaa lähteä rannasta 2017. Mutta nyt täytyy taas asennoitua tähän normi arkeen, hyvillä mielin!


torstai 20. elokuuta 2015

Arjen pieniä nautintoja

Tällä hetkellä mielessä pyörii tulevaisuuden mahdolliset uudet kuviot ja aika ajoin jännittää ihan vietävästi! Mutta siksi arjen pienen pienet nautinnot rauhoittaa mieltä ja saa välillä muuta ajateltavaa.

Mun yksi pieni ilon aihe on, kun Olivia -lehti tipahtaa postilaatikkoon :). Musta on ihana katsella muotikuvia ja poimia sieltä mahdollisesti vinkkejä, miten omia vaatteita voi sommitella uudella tavalla. Ei tarvii ostella uusia kun vinkkejä saa, miten vanhoja hyödyntää. Ihana bongata pieniä hemmottelutapoja, uusia reseptejä tai vinkkejä, minne voisi matkustaa.... Olivia mahdollistaa ihania pieniä haaveita... :D



Arjen pieniä iloja on myös tietysti makunautinnot! Hyvät smoothiet tai uusi välipala, jonka on keksinyt lehdestä tai netistä jonkun toisen blogista. Ihanaa saada hyviä vinkkejä muilta! Siksi mä luen blogeja.

Ihanaa soya-kauravalmiste marjoilla ja mantelirouheella

Maukasta vihersmoothieta ja ihanaa Clipperin teetä!

Joskus arjen nautinto on nappaa kahvakuula käteen ja jumppaa ulkona, kun se on mahdollista! Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja linnut laulaa...ja mikä parasta; hiki valuu!


Nämä on ne pienet arjen luksukset! Ei tarvita bling-blingiä (ei aina!) eikä sen kummempaa glamouria. Arjesta löytyy yllättävän paljon pieniä nautintohetkiä, kun osaa vaan bongata ne. Mitkä on sun arjen pienet nautinnot?

maanantai 17. elokuuta 2015

Blogihaaste! :D

Voi jee! Mä sain blogihaasteen :D. Siis vaikka haastajana onkin rakas siskoni, Aromia Elämään -bloggaaja, niin silti! Mä olen ihan onnessani...joten haastekysymyksien kimppuun!

Eli haastekysymysten perästä löytyy mun vastaukset:

1. Mikä on lempiruokasi?

- Mun ehdoton lemppari on sushi! Mutta perässä tulee äitin tekemä maksakastike <3.

2. Kuinka vaikeaa oli keksiä blogille nimi?

- Loppujen lopuksi ei ollut, kun mietin tätä omaa vanhenemista ja sitä, miten se vaikuttaa mun haasteiden toteuttamiseen urheilun saralla. Alkuunhan toki blogin nimi oli 2old?, mutta tässä matkan varrella olen todennut ettei ikä ole este, joten muutin nimen siksi Never2old.

3. Mihin maahan muuttaisit asumaan, jos pitäisi muuttaa?

- Vastaisin mielelläni Italia, johon olen ihastunut. Mutta haaveilen niin paljon lämpösessä asumisesta ympäri vuoden, että maa voisi olla ihan hyvin vaikka Australia, jonne matkustamisesta olen kauan haaveillut.

4. Mikä oli / on haaveammattisi?

- Mulla oli pienenä niitä monta! Halusin malliksi, hävittäjälentäjäksi ja opettajaksi. Myöhemmin tämä opettaminen / ohjaaminen on säilynyt ja nythän sitä työkseni teenkin. Ehkä nyt on uusien haaveammattien vuoro ;).

5. Minkä tuotteen / asian friikki olet?

- Huh! Meinasin ensin vastata, että aika monen. Mutta koko aikuisikäni olen vouhottanut hyvästä ravinnosta ja liikunan tärkeydestä (nyt siis ihan työksenikin jo monta vuotta), eikä siitä tule loppua. Mulle erittäin tärkeä; hyvä ravinto. Ja haluan niin kovasti kaikkien rakastavan itseään niin paljon, että satsaisivat oikeanlaiseen ravintoon.

6. Mikä vuosikymmen on / oli elämäsi parasta aikaa (kasari, ysäri, 60-luku, muu)?

- Tähän mun täytyy vastata kyllä 2000 luku, ehkä siitä ensimmäinen kymmenys.

7. Lempimusiikkisi / -artisti?

- Anastacia!

8. Mihin olet nyt tyytyväinen?

- Uuuuuh.....pitäiskö tähän vastata ajatellen laajemmin vai kapeammin?? No, sanotaan vaikka treeneihin!

9. Mitä kirjaa suosittelisit?

- Tämä kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Mun yksi motto on "Minä itse valitsen oman polkuni, kukaan ei tee sitä mun puolesta" ja tämä kirja jotenkin vaan vahvisti sitä. Itsensä motivointia, positiivista ajattelua...jokaisen pitäisi lukea tämä: Ei enää selityksiä, valitse vapaus by Wayne W. Dyer.

10. Missä olet hyvä?

- Hahaa!! Tämähän on kun suoraan mun suusta mun asiakkaille. Ja nyt pitäisi itsekkin osata vastata tähän :). Haluan sanoa, että olen hyvä kaikessa mihin ryhdyn sata lasissa. Ja sata lasissa koko ajan vedän, joten ei toi voi ihan pitää paikkaansa ja kuulostaa vielä älyttömän ylimieliseltä. Lyhyesti siis: olen hyvä työssäni, olen hyvä äiti ja hyvä ystävä.

11. Aamu vai ilta?

- Ou nou, sekä että. Ja haluan perustella. Aamu hiljaisuus, aamuaurinko, rauha, ihan paras hetki käydä lenkillä ja nauttia rauhasta. Aamun pitkät pötköttelyt....
Illan auringon lasku, iltatee kynttilät palaen, rauhoittuminen, pääsee nukkumaan :D. Mä olen kova nukkumaan ja ihana mennä ajoissa nukkumaan, mutta aamullakin on ihana nukkua pitkään.

Kiitos haasteesta!

Haasteen heitän Sinulle, lukijoilleni, bloggaajalle, jolla on alle 200 lukijaa. Alla kysymykseni:

1. Mikä on elämäsi motto?
2. Mikä on suurin haaveesi?
3. Mikä ajaa sinua eteenpäin?
4. Lempi tapasi liikkua (kävely, pyöräily, juoksu)?
5. Lempi kasvis?
6. Lempi ruokasi?
7. Miten hemmottelet itseäsi?
8. Parasta just nyt?
9. Lempi asusi?
10. Missä maassa asuisit mieluiten?

Ihanaa viikkoa!


torstai 13. elokuuta 2015

Miten kosmetiikka valintani kesällä toimi?

Tavoitteena oli tänä kesänä lähteä lomalle kevyesti liikkeelle. Kosmetiikkatuotteet (puhdistusaineet mm.) painaa paljon ja halusin keventää kassia vähän edes näiden osalta. Täytyy tunnustaa, että ikävä tuli mun toimivia, kunnon puhdistusaineita :/. Valinnat ei varmasti olleet oikeita ja siksi haluan jakaa tätä teidän kanssa. En siis ole mikään ammattilainen ja siksi valinnat ei välttämättä ihan onnistuneita. Enkä halua torpata kaikkia tuotteita, ei vaan toiminut mulla.


No niin, aloitetaan vasemmalta L300 meikinpoistoaineella. Annoin sen melkein samantien äidilleni. Käytän Sensain +38 ripsaria, joten eihän se tuolla lähde. Se vaatii sen lämpösen veden :). Ja kun muuta meikkiä en käytä, niin mitäs minä sillä. L300 kasvovoide mun mielestä toimii ihan kivasti, ehkä pientä kiiltoa otsassa, mutta eiköhän sitä ole kesällä muutenkin. Eosin huulirasva toimiva. Itseruskettava toimiva alkukesästä kun väriä ei muualta saanut. Ihanan helppo, ei tuhri, ei oranssi, kuivuu nopeasti. Siis ihan loistotuote! Pabba piparminttu kasvoveteen ehkä hieman petyin puhdistamisen osalta. Varmasti olisi vaatinut ensin puhdistusemulsion, josta siis kesäksi luovuin. Mutta virkisti kyllä! Aurinkovoide hyvä! Mutta sitten tämä Beauticologhy, mango: kostauttava ja virkistävä vartalospray. Tuoksu hyvä, ehkä piti hyttysiäkin vähän loitolla, virkistikin kivasti, mutta jos halusin kosteuttavan hyödyn, piti suihkia sitä pitkin päivää useampaan kertaan. Joten ei täyttänyt ihan odotuksia.

Toimivia osa, osassa pieniä puutteita. Niin ja tämä:


Tämä pelasti lomapäivän, kun halusin kasvot IHAN puhtaan tuntuiseksi! Tätä voin suositella :D.

Mutta näin tänä kesänä. Nyt naama pitäisi saada kuntoon omilla kunnon tuotteilla...ehkä vaatii kosmetologin apua kesän jäljiltä jossain vaiheessa, mutta ensin kotikonstein.

Miten te olette lomalla huolehtinut kauneudestanne? Ehkä saisin teiltä hyviä vinkkejä sitten ensi kesään ;). Never too old to learn!




maanantai 10. elokuuta 2015

Tunne...

Se on aina aito! Olkoon tunne sitten positiivinen tai negatiivinen, se on aito. Et voi sitä muuttaa, voit peitellä, mutta se on olemassa. Joskus tunne saa pään pyörälle, joskus tunne on epämääräinen eikä siitä aina ota selvää. Joskus tunne on ihan kirkkaana ja osaat sanoittaa sen. Tunne on voimakas, eikä se kuuntele järkeä. Tasapaino näiden kahden välillä on joskus työlästä.

Tunteikasta elokuuta! <3



P.S. Postailen jotain järkevää kunhan tämä arki alkaa rullaamaan ;).


maanantai 3. elokuuta 2015

Kesää on vielä jäljellä!


Turussa


Kesä Naantali


Huh, kesä on mennyt vauhdilla (tai loma!). Ja vaikka säät on ollut alkulomasta mitä oli, niin kyllä on lomasta nautittu. Kuitenkin voi ottaa rennosti, nauttia merestä, maisemista, ystävistä ja yhdessäolosta. Uusia ajatuksia on syntynyt tulevaisuutta ajatellen. Vaikkei lomalla työkuvioita ole tarkoitus ajatellakaan, mutta kyllä se luovuus pääsee valloilleen kun saa olla ihan oman mielen mukaan. Myöhemmin tästä lisää.

Suuria ajatuksia

Treenaamistakaan ei olla unohdettu. Kun nukkuu vähän eri sängyissä (vierailut ystävän mökillä, siskolla ja siskon veneessä) vaatii selkä kyllä liikettä. Mutta hei, treenaaminen on kivaa :). Sitä ei niin tosissaan lomalla tarvitse ottaa, vaan ihan fiiliksen mukaan. Yhteiset lenkit siskon, siskon miehen ja oman mieheni kanssa yhdistettynä vetoihin. Salitreeni äitin ja mieheni kanssa, tennistä koko perheen voimin... On ihanaa vaihdella treenejä.

Kun aurinko paistoi.... :)

Yksi haaveista toteutui tänä kesänä! Pääsin kokeilemaan vesijettiä. Olihan muuten mahtavaa!! Tästä myöhemmin lisää.

Vauhdin hurmaa, eikä sade haitannut!


Vielä on lomaakin jäljellä ja suunnataan vielä vajaa viikoksi mökille! Nauttikaahan te myös! <3

Vuosien odotus, tänä kesänä siskon purkkarilla <3

Maisemia veneilyretkeltä.






torstai 16. heinäkuuta 2015

Kevyesti matkaan mukaan

Mun tavoite tänä kesänä on lähteä kevyesti liikkeelle. Tämä tarkoittaa lähinnä beauty bagiäni. Samaahan ei voi sanoa vaatelaukustani :).... harmi etten niistä vaatekasoista ottanut kuvia. Mutta ehkä saan postattua vielä loma-ajan asuistani tänne. Toivottavasti muistan ottaa niistä kuvia ;). Kesähän on niin lyhyt täällä ja kesävaatteita siihen nähden paljon...

Haluan lomalla huolehtia niin ulkoisesta kuin sisäisestäkin hyvinvoinnista. Tää kuulostaa niin kliseiseltä ja löytyy varmasti jokaisesta blogista. Noh, mutta mulla on perusteluja tähän. Aloitetaan ensin tuosta ulkokuoresta.



Vasemmalta oikealle: L300 silmämeikin poistoaina: en halua hieroa ripsareita (se on varmasti ainoa, jota lomani aikana käytän, jos sitäkään), kun ei ole "kunnon" putsareita mukana. L300 kosteuttava ja tasapainottava kasvovoide: sopii niin päivä- kun yövoiteeksi. Kaksi yhdessä, yes!! Sininen pikkuinen purkki on eosin kookos huulirasva. Ilman huulirasvaa en tule toimeen! EQ Evoa itseruskettava. KYLLÄ! En ole varma, saako sitä aurinkoa vai ei. Ehkä turhamaisuutta, mutta haluan väriä tähän kalman kalpeuteen. Pabba piparminttu kasvovesi, Jolielta. Näin ikääntyvälle iholla hyvä kasvovesi puhdistamaan, mutta myös virkistämään kasvoja vaikka pitkin päivää. TIETENKIN Acorelle luonnonkosmetiikasta aurinkosuojavoide (siis jos tarvii) suojaamaan ihoa, kerroin 30. Beauticologhy, mango ihan oikealla: kosteuttava ja virkistävä vartalospray. Pieni näppärä joka korvaa body lotionin. Vielä lisäksi edessä kasvoille antioksidantti seerumi päivävoiteen alle, joka mm kosteuttaa. Näillä meinasin pärjätä tämän kesäloman :). 

Meinasi ihan unohtua. Lisäksi kaksi kappaletta luonnonkosmetiikan kasvonaamioita (kuva alla). Pitää saada välillä kaikki se rasva yms. moska syväpuhdistettua kasvoilta. Siitä tulee aina niin raikas fiilis!


No sitten jatketaan sisäisestä hyvinvoinnista. Olenkin kertonut mun vaikeasta vatsasta (voit lukea sen täältä) joten haluan huolehtia sen toimivuudesta myös lomalla. Ja etenkin kun käymme paikoissa, joissa en voi itse määrätä, mitä syödään. Välipalat täytyy tottakai olla, säännöllinen syöminen myös lomalla! Mulle tosi tärkeetä, säästytään kiukuselta lomailijalta ;).


Astmalääkkeet loppu ja reseptiäkään en saanut uusittua ennen kesää, joten ennen kovempaa treeniä aion kokeilla Herbsin sporttia: lisää hapenottokykyä ja palautumista. Luonnontuote! Giant barin erimakuja mukaan, ettei nälkä pääse matkalla yllättämään. Wholefoodin 360 vaniljan makuinen annospusseja, joka vaan sekoitetaan veteen ja shakeri riittää sen sekoittamiseen. Vaikea löytää valmiita tuotteita vaan shakerilla. En aikonut raahata matkalle blenderiä vaikka uusi, hieno ja niin ihana onkin....Tämä siis helppo välipala nestemmäisenä. Ja tottakai spiruliina ja ohranoras mukaan vatsan toiminnan takaamiseksi...JA CHIA SIEMENET! Meinasi unohtua.

Eikö tää nyt aika kevyeltä näytä? Tästä toki puuttuu vielä shampoo ja hoitoaine, joka käy koko perheelle. Harja, ostin pienemmän tangle teezerin; on niin kehuttu, että pakko kokeilla. Ja tottakai meikkipussin sisältö, joka koostuu ripsarista, kulmakynästä ja lukuisista huulikiilloista. Ne riittää kyllä!

Mä olen tyytyväinen tähän minimointiin. Aiemmin on ollut huomattavan suurempi erä tuotteita lähtenyt mukaan. Nyt vähän kevyemmin. Miten te pakkaatte tärkeimmät tuotteet mukaan vai meettekö ihan luonnon lapsena? Olis kiva kuulla!