....omien ajatuksien jakaminen kun ikää tulee lisää.
Voin sanoa, että koin neljänkympin kriisin ja ties vaikka kriisi olisi edelleen päällä! Aiemmin en ole minkään sortin kriisiä kokenut missään iässä. Olen elänyt satasella ja tehnyt niitä asioita, mitkä tuntuu hyvältä ja mistä saan uusia kokemuksia. En kadu mitään, mitä olen tehnyt. Enkä missään nimessä halua katua, mitä ON JÄÄNYT TEKEMÄTTÄ! Mulla on niin kova palo ehtiä tekemään, näkemään, kokemaan niin paljon eri asioita kun mahdollista. Vähän niin kuin kiire olisi...... Ja kun ikää tulee lisää, on pakko tunnustaa, ettei ehkä enää kaikkea niitä to do-listalta voi / ehdi / halua kokeilla. En enää ottaisi kovia riskejä, kun minulla on kaksi ihanaa tyttöä, perhe. Mutta jotain....
Urheilu on ollut aina osa elämääni, se on elämäntapa. Ja pakko myöntää, että viimeisinä vuosina olen huomannut, ettei ehkä juokse enää niin kovaa kuin parikymppisenä...tai ei ehkä enää uskalla hypätä kolmosesta altaaseen...Ja tässä vasta pari esimerkkiä. Mulla on kova tarve todistaa itselle, että kuitenkin minustakin on vielä johonkin haastavampaan! Olen esim. huomannut, että iästä huolimatta olen notkistunut valtavasti, kiitos lajini jonka aloitin n. neljä vuotta sitten. Tätä en olisi ikinä uskonut! En koskaan päässyt spagaattia lapsena tai nuorena, vaikka sitä yritinkin. Nyt se onnistuu! Eli yksi todiste siitä, että jotain sitä "vanhanakin" vielä voi saavuttaa :). Seuraava tavoite on juosta taas kovempaa! (vaikka aamuisin polvia kolottaa ja ovat muuten todella jäykät!!)
Tavoitteita pitää olla ja niitä minulla on, koviakin. Mutta niistä uskallan kertoa vasta sitten kun olen lähellä sitä! Asennetta on ja sitä toivoisin kaikille! Ei pidä luovuttaa vaikka ikää tulee. Kroppa oppii aina uuttta, ehkä vanhemmalla iällä vähän hitaammin, mutta oppii! Kärrynpyöräkin luonnistuu tänä päivänä helpommin kuin koskaan! Siitä on hyvä mennä eteenpäin :).
