Hyvinvointia ruuasta

Useinmiten kuljetan omia eväitä töihin, monestakin syystä, mutta joskus saatan käydä alakerran kaupassa hakemassa salaatin. Jokin aika sitten olin jälleen kaupan varassa ja vaihtelun vuoksi halusin jotain muuta. Tuorevalikoimana ainoastaan se salaatti. Hieman epäröiden lähdin pakasteosastolle katsomaan, että mitäs siellä on tarjolla. Eineksiä en juuri syö, muuta kuin maksalaatikkoa ja pinaattikeittoa. Kaipasin jotain muuta. Valitsin Pirkan Sweet'n Souer onko se nyt kiinalainen ruoka. Riisistä karsin jo puolet pois ennen ruokailua. ....valinta osoittautui hirveeksi virheeksi!! Vatsa turposi ja oli kipee.

Tajusin jättäneeni einekset todella minimiin. Pinaattikeittoakin olen vältellyt, kun huomasin viime keväänä senkin aiheuttavan pientä vatsan vääntöä. Mieleeni heräsi kymmeniä kysymyksiä: miksi nämä vaivat kun pitäisi olla gluteeniton ja maidoton? Mikä myrkky aiheuttaa tämän reaktion? Mitä näihin oikeasti käytetään? Miten huonosti olen voinut vuosia sitten kun einekset olivat suuressa osassa työpaikkaruokailuani? Miten hyvin olenkaan voinut viimeisen vuoden aikana tehdessäni itse niin paljon kun ehdin / pystyn?

Eli takaisin totuttuun. Mielelläni valitsen sen salaatin ja mielelläni teen sen itse kotona. Mielelläni teen smoothieta (aaah! ihana smoothie, nam, nam!). Mielelläni leivon mm. näkkärit ja sämpylät itse. Jos näistä riippuu mun vatsan, ja minun, hyvinvointi niin totta ihmeessä näen tämän vaivan!

Näitä haluan jakaa nyt teillekin! Alla pari ohjetta:

Sain ihan super helpon näkkäriohjeen siskoltani! Oon tehnyt sitä jo pari pellillistä ja taas saisin tehdä lisää. On hyvää ja kelpaa muillekin kuin minulle :). Laitanpa sen tähän teillekin:

Stinan siemennäkkileipä

2,5 dl maissijauhoja (näillä kun ei mulla ainakaan ole mitään käyttöä muuten :D )

0,5 dl pellavansiemeniä

0,5 dl kuorittuja seesaminsiemeniä

0,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

0,5 dl kurpitsansiemeniä (näitä mulla ei ollut, joten korvasin nämä chia-siemenillä, toimii!)

0,5 dl oliiviöljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä leivinpaperin päälle ja leikkaa valmiiksi paloiksi. Lisää päälle sormisuolaa (tämän unohdin kerran, eikä se nyt makua pilannut). 

Paistetaan 160 - 175 asteessa, 45 - 60 min. Älä anna ruskistua liikaa. (tätä on vaikea huomata!) 

Itse paistoin 175 asteessa ja unohdin ne 50 minuutiksi vai oliko peräti tunniksi ja oli rapeampia kuin ensimmäiset eli minusta ehkä parempia! Mutta hyviä on!

Bongasin uuden smoothie ohjeenkin täältä , mutta muokkasin sitä tänä aamuna tällaiseksi (en muistanut, mitä kaikkea piti sisällään joten sovelsin :) ):

kourallinen pinaattia

1 banaani

1 avokado

kourallinen mustikoita

vettä

vanilja proteiinijauhetta

Tuli kyllä niin törkeän hyvää! Ja täyttävää. Otin töihin aamun välipalaksi mukaan 0,75 dl sheikkeriin enkä jaksanut juoda kuin puolet! Jää onneksi iltapäivälle hyväksi välipalaksi vielä.

Omaa smoothie ohjettani voin lämpimästi suositella. Vielä pitää testata Metin ohjetta. 

Kehoitan asiakkaitanikin suosimaan tuotteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperää ja nyt ainakin itse muistutin itseäni, miksi näin. Haluan voida hyvin ja siksi haluan panostaa ruuan laatuun. Mieluummin tingin jostain muusta kuin ruuasta.

Mukavan raikasta syksyä!

Rakas päiväkirja...

Eläissäni en ole joutunut näin koviin koettelemuksiin kuin nyt. Tai en ainakaan muista. Isoja, perhe-elämään vaikuttavia tekijöitä on käsillä ja olo on epämukava epävarmuuden takia. Toivoisin, että eläisin aikaa syyskuussa 2016, jolloin tilanne olisi jo toinen. Mutta näin se vaan on, että epämukavatkin asiat on elettävä läpi. Positiivisena ihmisenä olen hämmentynyt positiivisuuden vähyydestä. Kunpa minulla olisi kristallipallo tai taikasauva, jolla voisin taikoa asiat hyväksi.

Olen tainnut mainita jossakin postauksessani mahdollisista muutoksista joita on tulossa. Nyt kun se alkaa olemaan entistä konkreettisempi, epämukava olo sen kun lisääntyy. Tavallaan odotan, mutta myös jännitän. Joskus olen kuullut jotain sellaista, että isoissa muutoksissa täytyy hypätä epämukavuus alueelle. Ilman sitä, muutoksia ei tapahdu. Eli tähän nojaten, muutoksia siis todella tapahtuu ;). En halua vielä tarkkaan kertoa, mistä on kysymys, ennen kuin kaikki on 100%:n varmaa.

Mietin pitkään, kirjoitanko tänne tästä tämän hetkisestä tunteesta. Mutta sitten ajattelin, että miksi en. Tämä on minun julkinen päiväkirja ja yleensä kirjoittaminen helpottaa...ainakin minun oloa. Minusta on myös hyvä tuoda julki myös se seikka, ettei aina voi mennä hienosti ja upeesti ja olo on kertakaikkiaan mahtava! Eihän mikään niin mene! Asioista ei puhuta rohkeasti. Jos on vaikeaa tai on epämukava olo, miksi sitä pitäisi salata? Miksi omaa pahaa oloa pitäisi lisätä, kun puhumalla ja jakamalla oma taakka kevenee ja ehkä myös oma hyvinvointi kohenee? Mitä me pelkäämme, kun emme avoimesti puhu? Epäonnistumista? Pah! Elämä joskus heittää aallon pohjalle, mutta sieltä taas noustaan.

Mitä mieltä olette? Pitäisikö enemmän jakaa myös niitä huonoja fiiliksiä vai onko niitä jo "liikaa"?

Tässä maailmassa vai cyber avaruudessa? Missä ja miten haluamme kommunikoida?

(tulipas pitkä otsikko...)

Muistan kun sähköpostit tulivat tärkeiksi viestintävälineiksi niin töissä kuin vapaallakin. Muistan myös sen, että painotettiin erilaisissa ohjeistuksissa ja jopa kursseilla (kyllä! sähköpostikäyttäytymisestä oli kurssejakin!) miten sähköposteja kirjoitetaan. Piti miettiä tarkkaan, miten aloitat s-postin ja miten asiat tuot esille, ettei tule väärinkäsityksiä! Tätä opettelin kauppiksessakin, ja työelämässä yhden s-postin kirjoittamiseen meni aikaa...ennen kuin siitä tuli rutiini :) .

Tätä teen vieläkin. Aina kun olen lähettämässä sähköpostia, luen sen läpi ja mietin, millaisen kuvan se viesti antaa. Ei saa olla negatiivinen, pitää olla rakentavassa hengessä ja lopuksi pitää jäädä hyvä fiilis. Asiallista ja kohteliasta. Pidän tästä tavasta. Minusta se kuvastaa myös vastaanottajan kunnioittamista. Ystäville ja sukulaisille voi vähän rennommin kirjoittaa ja myöhemmin keskusteltaessa vähän valottaa lisää aiheesta. He tuntevat minut, ajattelutapani.

Sosiaalinen media on mielestäni armoton! Siellä puhuu kuva tai yksittäinen jaettu postaus. Ja näitä saatetaan ymmärtää väärin ja sitten muodostetaan siitä oma mielipide, jota pidetään oikeana. Kuvitellaan tietävämme, mitä postaaja on ajatellut, miten on ajatellut ja mikä oli alkuperäinen tarkoitusperä. Se oikeuttaakin käydä postaajan "kimppuun" syyttelemällä, osottamalla sormea jne. Ja siinä sitä sitten ollaan! Asioista ei päästä keskustelemaan, enkä aina tiedä halutaanko. Meidän maailma pyörii cyberavaruudessa eikä tässä, näiden ihmisten kanssa, jota voi koskettaa kättä ojentamalla.

Minusta tämä on surullista, turhaa pahaa oloa aiheuttavaa. Some-käyttäytymisestä pitäisi olla oma kurssi :). Eniten olen huolissani kaikista nuorista (ja aikuisista), jotka eivät ole käyneet s-postikäyttäytymiskurssia. Meidän kurssilaisten käyneiden on hyvä opastaa muita, miten somessa voisi käyttäytyä. Asiallisesti, kohteliaasti ja toisia kunnioittavasti. Ootteko samaa mieltä?

"Jos sinulla ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa, pidä mielipiteesi omanasi." -Tanja