Kyllä kaikki järjestyy...

Äh, mun oma elämäntilanne on nyt sellainen, että on vaikeaa iloita oikeastaan mistään. Tai no, korjaan: iloitsen mun rakkaista tytöistä! <3 Sitä ei sotke mikään! Edes tämän hetkinen tilanne. ..ja iloitsen myös mun ystävistä :).

Yritän toden teolla löytää joka päivä jotain positiivista. Se ei ole minulle normaalisti vaikeaa, mutta nyt on. Huomaan, että väsymys alkaa painaa enemmän ja enemmän, henkisesti en oikein jaksa enää "taistella" vääryyksiä vastaan (viittaan edelliseen tekstiin), yritän vaan selviytyä päivästä ja sitten seuraavasta..... Elämä ei todellakaan ole nyt auvoista. En jaksa juurikaan somessa postailla mitään, kun tuntuu ettei ole sanottavaa. Tai olisi paljonkin, mutta en jaksa. Yritän vaan kestää sen, mitä niskaani kaadetaan. Yritän korjata aiheutettuja vahinkoja lähimmäisille....huoh.....

Olen huomannut, että tällaisina aikoina voin todeta sanonnat "jaettu murhe puolittaa taakan" ja "ystävistä saa voimaa" on toden totta! Olisin henkisesti ja fyysisesti ihan romuna, jos mulla ei olisi rakkaita ystäviä. Se, miten he nostavat minut pystyyn kerta toisensa jälkeen, on ihan uskomatonta! Se jos mikä on lähimmäisen rakkautta! Jaksavat kantaa minua..... Noita kliseisiä lausahduksia voi lukea ja nyökytellä, että näin on. Mutta minäkään en olisi uskonut niitä niin todeksi ennen kuin nyt! Kaikki kunnia ystävilleni, jotka tsemppaavat minua ja uskovat minun selviytyvän vaikeista ajoista. En voi kylliksi heitä koskaan kiittää, jahka tämä tilanne rauhottuu. Mutta mä voin antaa heille takaisin sen, mitä ovat antaneet minulle, kun he sitä tarvitsevat! Ja tämä sama pätee myös perheeni jäseniin...

En pidä siitä, etten voi jakaa teille nyt mitään kauhean kaunista ja positiivista. En pidä tästä ihmisestä nyt, joka ei ole ollenkaan oma itsensä. En pidä siitä, etten jaksa joka päivä hymyillä. En pidä siitä, miten minua kohdellaan.

Mutta tiedän, että joku päivä hymyilen taas, hengitän vapaammin, en pelkää, en jännitä, nautin olostani ja elämästäni. Se päivä kirkkaana mielessä kohtaan uuden päivän. Katson rakkaita tyttöjäni ja toivon, että heistä tulee voimakkaita, oikeudenmukaisia, suvaitsevaisia ja rakastavia....

Kyllä tästä selvitään ja kaikki järjestyy! <3

Sinun perintösi - mitä tänne jää?

Oletko koskaan kuullut jonkun kertovan sinulle kolmannesta henkilöstä, millainen hän on, mitä hän on tehnyt tai miten hän hoitaa omia asioitaan? Onko sinulle joskus päivitelty, miten joku kolmas henkilö elää elämäänsä tai tekee ratkaisuja, joita kertoja tai sinä ette ymmärrä ja tuomitsette hänen päätöksiään? Tuntuvatko kertojan tai sinun tekemät olettamukset todelta ja oikealta? Oletteko / oletko lähtenyt selvittämään kolmannelta henkilöltä, mikä on totuus?

Jokainen meistä on varmasti kuullut jostakin henkilöstä ns. "juoruja". Sanotaan, että juoruaminen on tervettä (tai jossain lehdessä näin kerrottiin). En tiedä, miten tuohon suhtautuisin. Se voi olla hyvää viihdettä, mutta onko ne aina totta? Muistammeko aina sen, että tarinalla on aina toinen puoli? Hyvin harvoin. Ja tästä halusin teille jutella.

Rikkinäinen puhelin on varmasti kaikille tuttu. Ja jokainen tietää, miten siinä saattaa käydä. Alkuperäinen tarina muuttuu. Ja joskus joku haluaa tahallaan vähän värittää alkuperäistä juttua, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hauska. Näin tapahtuu tosi elämässäkin. Mutta se ei aina ole hauskaa. Otetaan joku "kohteeksi" syystä taikka toisesta ja ruvetaan kertomaan ja värittämään juttuja hänestä, matkan varrella joko tarina muuttuu suusta suuhun mentäessä tai sama kertoja muuttaa tarinaa kertoessaa juttua uudelleen ja uudelleen. Tarinan kertojakin alkaa pitää tarinaa totena. Tämä on nähtävissä koulukiusaamisena. Tiedättekö, tätä tapahtuu ihan aikuistenkin keskuudessa. Valitettavan usein. Työpaikkakiusaaminen ei ole mikään uusi juttu, mutta unohdetaan (tai ei aina ehkä ihan niin usein nosteta esille) että aikuiset kiusaa ihan muutenkin, jos halutaan joku huonoon valoon. Joskus sellaisesta syystä kuin kertoja on jostain loukkaantunut, jostain joka ei ole ollut tarkoituksen mukaista esim. työpaikalla esimiehen velvoite muuttaa jotakin toimintaa. Väritetään tarinoita, luodaan olettamuksista tosiasioita, jaetaan näitä omia "totuuksia" muille ja, etenkin jos on hyvä puhuja ja tarinan kertoja, saadaan muutkin uskomaan valheellisiin totuuksiin. Aikuiset, joiden kuuluisi olla lapsilleen esimerkkejä, unohtavat selvittää totuuden ja ihan rehellisesti kysyä kohteena olevalta, mikä hänen tarina on.

Tällainen kiusaaminen on tehokas tapa saada henkilö jonkin yhteisön ulkopuolelle. Yleensä kiusattu ei nosta tästä haloota, koska haluaa vaan unohtaa ja toivoo, että se loppuu. Minä haluan nostaa tämän esille kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat tällaisen valheellisen totuuden kohteeksi.

Tiedättekö, kuinka paljon satuttaa kuulla itsestä valheita ja joita läheisetkin tuttavat pitävät totuutena kysymättä, mikä on todellinen tilanne? Paljon! Tiedättekö, kuinka moni on valmis puolustamaan itseään ja tuomaan esille totuuden? Ei kovin moni. Miksi? Voisiko olla niin, että paha olo, huonosti nukutut yöt vievät voimavaroja, eikä jaksa lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan? Voisiko olla niin, että haluaa vaan unohtaa ja haluaa luottaa siihen, että ne todelliset, oikeat, ystävät kyllä tietävät mikä on totuus? Todelliset ystävät kannattelevat ja antavat voimia, mutta hekään eivät voi toimia kilpinä niille henkisille iskuille joita satelee valheista.

Opetan lapsilleni, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa, ei missään muodossa! Miksi aikuiset saisivat käyttäytyä eri tavalla? Ei saa!

Voisitko sinä toimia toisin? Voisitko sinä muuttaa elämää paremmaksi tuomitsematta ketään "juorujen" perusteella tai ylipäätään olla tuomitsematta? Voisitko sinä olla mukailematta juorujen kertojan tarinoita, jotta juoruilta katkeaisivat siivet? Voisitko sinä olla kertomatta olettamuksia, jos et tiedä mikä on totuus? Voisitko sinä selvittää totuuden ja tehdä arviot sen jälkeen itse? Voisitko sinä puolustaa ja antaa tukesi kohteena olevalle? Miksi haluamme satuttaa toisia vain koska ehkä itseen sattuu? Miksi haluamme toisille pahaa? Vihasta ja katkeruudesta terrori-iskutkin tehdään. Mitä hyötyä siitä on itse kullekin? Pitääkö meidän lisätä pahaa verta tähän maailmaan, jossa pahaa tapahtuu jo ihan tarpeeksi? Miksi me emme voi uskoa hyvää ihmisistä todeten, että jokaisessa meissä on jotain hyvää ja ystävällistä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa asennetta ja ajattelutapaa! Mieti, mitä jos tämä sattuisi sinun kohdalle. Mikä silloin tuntuu oikealta ja mikä väärältä? Mitä sinä haluat jättää perinnöksi lapsillesi tai läheisillesi? Mitä tänne jätämme?

"Be kind whenever possible. It is always possible."  -Dalai Lama   <3

Universe

Jännää!!! Kuva on viime vkonlopun Digiexpo messuilta. Oli huikeeta tavata nämä kaverit, siis ihan oikeita tyyppejä, ei mitään nukkeja!

"May the force be with you!"

Ei tämä kaukaa ole haettu ihan meidän jokaiseen arkipäivään vaikka sen nyt tähän tällä kuvalla toinkin :D! Kaikilla on kova kiire, ruuhkavuodet puskee päälle, joku kamppailee oman terveyden kanssa, jollakin on huoli läheisistä, isot (ja miksei pienemmätkin) elämäntilannemuutokset vie voimia ja energiaa. Ja voimaahan me tarvitaan, joka päivä... Positiivista voimaa! Ja tästä haluaisin teille vähän puhua.

Työssäni tehtäväni on auttaa asiakkaita oivaltamaan oma vahvuus, muutoskyky uusiin toimintatapoihin ja auttaa heitä ottamaan nämä vahvuudet käyttöön. Usko itseensä on avainsana, joka sisältää tämän positiivisuuden voiman "Minä pystyn!". En voisi tehdä tätä työtä, jos olisin perusnegatiivinen ihminen ja uskon oman positiivisuuteni vahvistuvan työni kautta joka päivä. Kriisinkin keskellä en näe negatiivista tulevaisuutta. Haluan ajatella niin, että jokainen kriisi / muutos tuo tullessaan aina jotain hyvää vaikka se ei juuri sillä hetkellä tunnu siltä. Meidän ajatukset ohjaa meidän käyttäytymistä. Jos ajattelet myönteisiä asioita, lähdet toimimaan niin että niitä myönteisiä asioita tapahtuu. Jos ajattelet ja päästät suustasi vaan negatiivisia asioita, ne negatiivisuudet sen kun lisääntyy kuin magneetin voimalla. Universumi antaa sitä mitä tilaat!

Muistelin omaa elämäni historiaa liittyen tähän ajatuksen voimaan ja vaikka olen kohdannut vaikeuksia, olen aina selvinnyt! Aina! En ole koskaan antanut tilaa ajatuksille, ettenkö selviäisi.

Tätä me ystäväni kanssa eilen pohdimme, että kyllä se näin vaan on, että ajatuksen voima on ihan uskomaton. Noh, en tarkoita sitä mitä Darth Wader osaa, vaan sitä, miten meidän ajatukset ohjaavat meitä hakemaan just niitä ratkaisuja millä me pääsemme siihen lopputulokseen, jota ajattelimme. Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Pysyittekö kärryillä?

Minulla loppuu työsuhde nykyiseen työnantajaani tämän vuoden loppuun. Tämä oli tiedossa, olinhan projektin vetäjä ja projektit loppuu aikanaan. Otin riskin, kun muutama vuosi sitten hyppäsin "vakituisesta" työstä projektiin. Mutta silloin se tuntui oikealta ratkaisulta. Eikä se väärältä tunnu vieläkään! Päinvastoin! Kesällä, ja kesän jälkeen, lähdin metsästämään työpaikkaa laittaen useamman hakemuksen ihan mielenkiintoisiinkin paikkoihin, mutta tuloksetta. Samaan aikaan virisi ajatus omasta yrityksestä, josta olin haaveillut jo yli yhdeksän vuotta. Nyt tai ei koskaan! Ajankohta on mitä loistavin. Ja uskon, että tämä haaveen työstäminen esti minua saamasta töitä, koska en mä oikeasti halunnut niitä. Halusin katsoa, mihin pääsen oman yritykseni kanssa. Tämä on se iso muutos, josta aiemmin täällä olen maininnut :). Tämä on ihan hemmetin iso muutos! Ja kyllä, välillä on pelottanut, mutta en ole antanut ajatustakaan sille, etteikö yritykseni lähtisi lentoon. Tottakai se lähtee! Tällä hetkellä olen hyvin pitkällä jo perustamisessa ja minulla on jo yksi työkeikka tiedossa tulevaisuudessa! :D Lupaavalta näyttää!

Universumi vastaa niin kuin sinne huudetaan!

Uskon kaikella tällä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, että sillä on ollut tarkoituksensa. Mä en ole sitä vaan tiennyt! Otin riskin muutama vuosi sitten tietämättä, mitä tulevaisuus tuo. Nyt tämä riski antoi minulle mahdollisuuden toteuttaa unelmani. Kyllä Universumi tietää ja se osaa ohjata meitä oikeaan suuntaan. Kunhan vaan kuuntelemme itseämme. Valintani teen aina sen perusteella, mikä tuntuu hyvältä. Ja se on johdattanut minut tähän. Kerron vähän lisää yrityksestäni, kun olen lähellä starttaamista. Mutta sen voin todeta, etten todellakaan ole liian vanha uusiin haasteisiin tai unelmien toteuttamiseen! Nyt olen siihen just sopivan kypsä :D!

Mitä mieltä sä olet? Uskotko ajatuksen voimaan, ja etenkin sen positiivisen ajatuksen? Kerro, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää.