Ajatuksen voima vie pitkälle

Viikonloppuna koin monta onnistumisen tunnetta, lievästi ilmaistuna. On vaikeaa sanoin kuvata, miten monta kertaa olen ylittänyt itseni muutamassa päivässä ja miltä se tuntuu.

Kerroinkin edellisessä postauksessa aloittavani telinevoimistelun. Eka kerta oli viime perjantaina ja olo oli kuin pikkutytöllä, joka elämänsä ensimmäistä kertaa aloittaa jotain uutta jota on odottanut pitkään. Pukkarissa oli kihertelyä, hermostuneisuutta, naurua, jännitystä... :) mahtava fiiilis! Eniten jännitin käsien seisontaa, turhaan. Aloitimme käsienseisontaharjoitukset seisten. Juu, kuulostaa hassulta, mutta madalsi kynnystä lähteä oikeasti käsien seisontaan kun lattialla maaten tehtiin toinen harjoitus. Onneksi käsienseisonta tehtiin vatsa seinää vasten, eli kiivettiin jaloilla käsien seisontaan. Mahtavaa! Tein sen ja teinpä muuten yhden käden käsinseisonnankin :D! Tätä en olisi uskonut. Ensimmäinen itsensä ylitys!

Eilen sunnuntaina olikin sitten se päivä, johon olen valmistautunut henkisesti viime lokakuusta lähtien. Toki myös fyysisesti, mutta sitä fyysistä harjoittelua olen koko ajan tehnyt. Nyt ehkä entistä tiiviimmin. Etenkin viime joulukuusta alkoi tiiviimpi henkinen valmentautuminen / valmistautuminen. Kuinka intensiivistä sekin voi olla! Joka päivä kertasin, mihin pystyn, miten suoritan, miten korjaan viat, miten hyväksyn omat rajallisuuteni, millä tavalla suhtaudun tilanteeseen, jossa koetellaan äärimmilleen. Toivoin, ettei se näy perhe-elämässä. En väitä, etteikö olisi näkynyt. Mieheni osaisi tähän vastata paremmin. Mutta sen tasapainon löytäminen, että saat kasattua itsesi, pidettyä pään kylmänä tiedostaen sen, että sillä mennään mitä osataan. Epäonnistumisen mahdollisuuden hyväksyminen, mutta kuitenkin psyykkaamalla onnistumaan monessa eri osa-alueessa. Ja kuitenkin suoriutumalla normaalista työpäivästä, normaalista perhe-elämästä: lasten koulunkäynnistä, harrastuksista, miehen huomioimisesta, yhdessäolosta. Näin kun lataan nämä tähän, ihmettelen itsekkin, miten siihen pystyy. Siihen pystyy kun sitä haluaa! Ihmisen ajatukset ohjaavat käyttäytymistä, näinhän se on ja siitä kyllä saa lukea. Olen elävä todiste itselleni siitä, että pystyn mihin itse vaan haluan, kun ei anna tilaa ajatukselle "en pysty, en osaa". 

Suoritin eilen taekwon-don 1.dan kokeen eli ensimmäisen asteen mustan vyön. Noin neljä tuntia fyysistä suoritusta, mutta viisi tuntia henkistä sparrausta. Koko ajan skarppina vaikka fyysisesti kroppa ilmoittaa, ettei enää kauan jaksa. Jälleen kerran hämmästyin ajatuksen voimaa. Kerran ajatus kävi mielessä "lihaksista on imetty jo kaikki energia", mutta samantien oma päättäväisyys "periksi ei anneta, kroppa kestää kyllä!". Jaksoin loppuun asti. Olin onnistunut myös tankkauksessa. Omasta mielestäni tein niin hyvän suorituksen kokonaisuudessaan, että olen siitä ylpeä. Toki tein virheitä, tuli ajatuskatkoja. Mutta kuinka koetteleva tämä dan-koe oli ja suoriuduin siitä kunnialla, on jotain käsittämätöntä. Arvostus lajia kohtaan sen kuin kasvaa ja sen mukana myös nöyryys. 

Eikä tässäkään ikäni ollut millään lailla este! Kaikki on saavutettavissa kun vaan haluat sitä ja päätät niin. Ei pidä aliarvioida mielen voimaa. Olen myös äärettömän kiitollinen siitä henkisestä tuesta, minkä olen saanut ympärillä olevilta ihmisiltä. Koin niin suurta onnellisuutta dan-kokeeseen ajellessa, etten voi ymmärtää. En voinut kuin hymyillä ennen ja jälkeen. Suur kiitos!

Suurin kiitos toki kuuluu miehelleni, vaikka ärsytykseen asti on neuvonut ;). Mutta ilman miestäni tämä ei olisi ollut mahdollinen. 

Tämäpä meni nyt paatokselliseksi, mutta halusin jakaa tämän fiiliksen miten vaan sanallisesti pystyn. Ikä ei ole este mihinkään, edelleen se on siellä korvien välissä. Uskokaa itseenne! Yllätytte vielä mihin kaikkeen te pystytte, ihan niin kuin minäkin :D.

Koettelemuksen jälkeen :)

Liian vanha uusiin harrastuksiin?

Aloitan tänään uuden harrastuksen, telinevoimistelun. Kyllä, kyllä! Jotain minulle aivan uudenlaista harjoittelua. Toki urheiluopistossa kävin voimistelukurssin, jossa siis tutustuttiin jokaikiseen telineeseen, hyppyihin, käsinseisontoihin jne. Ihan vieras laji ei ole, mutta siitä on niiiiiiiin monta vuotta että nykyään en uskalla edes käsinseisontaa tehdä (olen taekwon-dossa pari kertaa kokeillut ja se oli sen päivän jännittävin teko!). Noh, halusin kokeilla jotain uutta ja tiedän tämän lajin tukevan myös taekwon-doa, joten mikä jottei.

Tuttavani oli miettinyt aloittavansa uudelleen harrastuksen, jota oli nuorempana harrastanut, mutta mietti onko se hänelle liian hurjaa. Tuttavani on minua hiukan nuorempi, mutta voidaan sanoa, että samaa ikäluokkaa ollaan. Jäin pohtimaan hänen kommenttiaan, miksi se olisi liian hurjaa. Mikä rajoittaa meitä aloittamasta jotain uutta tai jotain tuttua, jota on nuorempana harrastanut? Tunnistan ajatuksen, "voiko tämän ikäinen vielä tehdä.....". Minäkin olen näin ajatellut, mutta huomaan, että en ole ajatellut näin enää aikoihin!

Aloittaessani taekwon-don neljä vuotta sitten (vai onko siitä jo vähän enemmän), en asettanut itselleni mitään tavoitteita. En uskonut, että edes notkistuisin. Todistettuani itselleni, että kyllä vielä tässä iässä oppii haastaviakin asioita, tavoitteet alkoi kasvaa. Vielä jossain vaiheessa ajattelin, että ikäni on rajoittava tekijä uusien asioiden opettelussa. Viime päivien, viikkojen, kuukausien aikana olen huomannut, ettei mikään muu rajoita haastavien liikkeiden tekemistä kuin fyysiset vammat / viat. Olen todistanut itselleni, että tässäkin iässä voi ponnistusvoimaa kehittää, joka on minulle ollut täysin olematon. Olen tehnyt töitä sen eteen ja tulos näkyy alla olevassa kuvassa. Olen oppinut (ja joku minua viisaampi sanoikin sen ääneen), että mikään muu rajoittava tekijä ei ole kuin oma pää! Kroppa kyllä kestää ja pystyy, mutta meidän pää sanoo tehdäänkö vai ei. Tätä mantraa hoen itselleni kun tulee jokin tiukempi tai haastavampi fyysinen temppu "kroppa kestää kyllä!". Tämä on ehkä yksi syy, miksi en ajatellutkaan ilmoittautuessani telinevoimisteluun, ettenkö siihen pysty. Tottakai pystyn! Ja opin! Miksi emme tekisi just niitä asioita mitä haluamme ja mistä nautimme, tai miksi emme haastaisi itseämme uusiin asioihin kun täällä maapallolla olemme? Miksi pitäisi jarrutella vain siksi, että ikää on tullut lisää? Tehdään niitä asioita, mistä nautimme. Opetellaan uutta, haastetaan itsemme...

Mitä jos toteaisimme tässä yhteen ääneen, että ME EI TODELLAKAAN OLLA LIIAN VANHOJA UUSIIN HAASTEISIIN! :) Hyvää viikonloppua!

Vauhtia on ja ilmaa alla :)

HIIT....ja hiki lentää

Huh! Voi sanoa, että on nyt päässyt taas kiinni arkirutiineihin treenaamisen osalta. Unirytmiini en ole vielä päässyt, mutta eiköhän siihenkin pikkuhiljaa kun herää aikaisin aamulla treenaamaan.

Tänä aamuna herätys 5.30 ja salille. Ohjelmassa oli HIIT -treeni. Onko tuttu? Hyvä, tehokas, sykettä nostattava ja lyhyt kestoinen. High intensive interval training ...ja sitähän se on! En ole aikoihin HIITtiä tehnyt, mutta tähän hetkeen se sopi. Ensinnäkin siksi, että treeniaikaa oli tänä aamuna vähän (käytin 20 min) ja toiseksi, kovaa lihasreeniä en kahteen viikkoon tee, koska täytyy säästellä suureen koitokseen. Siitä kerron sitten myöhemmin.

Mun HIIT-ohjelmassa oli tänään kahvakuula heilurit, valjailla oman kehon painolla kulmasoudut, burpee-hypyt, vatsarutistukset ja punnerrukset. n. 20 s. / liike ja kolme kierrosta. Alkuun crossarilla 5 min hyvä lämmittely. Hiki tuli ja syke nousi. Ja niitähän mä tavottelinkin :).

Töihin tultaessa kädet tärisi ja fiilis oli hyvä. Työkavereiden kanssa sitten vähän keskusteltiinkin, että kaikki eivät vaan pysty aamutreeniin kun keho nukkuu. Jäin miettimään, mikähän siihen oikeasti vaikuttaa? Itse voin hyvin treenata aamusta aikaisin tai myöhään illalla. Aamun etuja on se, että saat ihan rauhassa treenaa ilman kenenkään häiritsemättä, heräät hyvin (etenkin vielä kylmä suihku päälle :D) ja sitten ilta on vapaa vaikka perheelle. Illan etuja on se, että iltatreenillä voi hyvin nollata työpäivää, saa veren taas kiertämään istumisen jälkeen, energiaa on (hyvin syötyjen aterioiden jälkeen) ja uni tulee varmasti. Mulle käy ihan mikä ajankohta päivästä tahansa! Aina tulee hyvä fiilis ja nukkuu erinomaisesti! Eikä mulle vaikuta juurikaan myöhäiset ajankohdat, nukkumaan pääsen hyvin 1,5 h treenin loppumisen jälkeen.

Pukkarissa on tyhjää....

Noh, mutta vähän täytyy mainostaa HIITtiä. Maailman helpoin tapa toteuttaa sykettä nostattavaa treeniä, jos aikaa on vähän. Pystyy tekemään kotona omalla kehon painolla: punnerrukset, erilaiset hypyt, vatsarutistukset, askelkyykyt jne. Liikkeitähän on vaikka kuinka paljon. Kierroksia voi tehdä 2-4 ja aikaa liikkeisiin käyttää vaikka sen 20 sekunttia. Ei ole paljon. Ei voi sanoa, ettei ole aikaa :).

Mä en ainakaan ole liian vanha pitämään itsestäni huolta, en liian vanha raskaaseen liikuntaan enkä liian vanha tuntemaan itseni nuoremmaksi, vahvemmaksi ja energiseksi! Ja et ole muuten sinäkään!

Hyvää Uutta Vuotta 2015

Näin se vuosi vaihtui, ja joulukin jo meni. Ihanan rauhallinen joulu, perheen kesken. Oikein mukavaa ja rentouttavaa. On aina yhtä ihanaa seurata tyttöjen ilmeita ja reaktioita joululahjoja avatessa. Joulupyhät sitten menikin nuorimmaisen uutta peliä pelaten ja Loops-koruja tehden :). Ihan mahtavaa aikaa tyttöjen kanssa!

Joulupöydän valaistus

Me tytöt :)

Uusi vuosi meni ystävien kanssa ihan näin naapurissa. Käytiin katsomassa porukalla lähi asuinalueen mahtavat ilotulitukset kahdeksalta. Oli todella upeat! 

Uuden vuoden look!

Uutena vuotena mulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, enkä tehnyt nytkään. Mielelläni teen lupauksia, jotka kestävät sitten lopun elämää....tai ainakin se on tavoite. Nyt vaan palaan normaaliin elämään aikatauluineen ja syömisineen. Eihän tuo ruokavalio nyt paljon normaalista poikennutkaan, mutta tuli ehkä herkuteltua vähän enemmän. Mutta sekin on sallittua. Ihanaa oli vaan myös olla. Siihen harvemmin on aikaa, nyt oli ja pidettiinkin pari lötköpötkö päivää eli ei tehty juuri mitään. Nautittiin ehkä pulkkamäestä ja tehtiin ruokaa, mutta muutoin kateltiin leffoja ja vaan oltiin. Sekin on joskus ihan paikallaan. Tästä alkaa taas se puurtaminen niin töissä kuin harrastusten parissakin. Etenkin kun on isot koitokset edessä....Niistä myöhemmin lisää.

Ehkä sen olen itselleni luvannut, että jos nyt kaikki menee niin kuin tässä on suunniteltu (tarkottaa kovaa treenaamista ja valmistautumista, kisoja jne.), niin olen luvannut itselleni kunnon kesäloman! Voin ottaa sitten paljon rennommin. Mutta aika näyttää, miten menee.

Pakko tässä on vähän kehaista Joliesta ostamaani konjakkisientä. Absolution L'Ebonge Konjak. 

Kasvot tulee tämän jälkeen ihanan pehmeiksi. Saunan jälkeen ensi pesen puhdistusaineella, kuorintavoidetta laitoin kasvoille ja tällä sienellä kävin kasvot läpi. Aivan ihana!!

Alkuillan ilotulitus

Ihanaa tulevaa vuotta 2015! Olkoon se täynnä iloa ja riemua!