Tukka tyhjänä ja selkä jäykkänä!

Taitaa olla aika "tukka tyhjä" kun en saa tänne tekstiä aikaiseksi. Tällä hetkellä tässä on vaan menty päivä kerrallaan eteenpäin juurikaan ajattelematta, suunnittelematta yhtään mitään. Koitan vaan nauttia tästä hetkestä, auringon paisteesta, keväästä.

Lajitreenit on nyt jäänyt vähän tauolle. Paitsi että olin viime lauantaina leirillä. Siinä sen huomaa kun pitää vähän taukoa, ei perus jututkaan tule ihan automaattisesti. Huomaa, että sitä keskittymistä todella tarvitaan! Mutta siis keväästä olen nauttinut enimmäkseen pyörän selästä ja toki salilla olen käynyt. Kaiken tämän seurauksena sain selkäni jumiin. Pyöräily tuottaa alaselän kipua, (ehkäpä siksi että tangon ja satulan väli on minulle liian lyhyt), leirillä en ilmeisestikään keskittynyt asentooni ja sain sielläkin selän kipeäksi ja vielä salilla tehdyt maastavedot antoi tähän oman lisänsä. Ja koska minulla on skolioosi sekä selkärangan kiertymää, minun tulisi huolehtia hyvän keskivartalolihasten lisäksi asennostani. Tunnustan, että pyöräilyn aloittamisessa en tätä muistanut huomioida, mutta ehkä tämä tästä taas muistuu! Kyllähän mun pitäisi viedä tuo pyörä tuohon pyöräliikkeeseen, jossa he voisivat lisätä jatkopalan niin, että tangon ja satulan väliä saisin pidemmäksi jolloin oma luonteva pyöräilyasento löytyisi.

Uskollinen kulkupeli :)

Kaikesta huolimatta nautin! Mieheni ehdotti, että tänä aamuna menisin autolla töihin ja hän tuuraisi iltatreenin. Ei tule kuuloonkaan!! Uskon kuitenkin liikkeen auttavan, minähän en sohvalle jää makoilemaan. Tiedän, että liikkumisella, liikkuvuusharjoittelulla ja foamrollerin avulla saan vielä kunnon paukkeet selkärangasta jolloin tämä kipu helpottaa. Eikä tuo kipu nyt niin mahdoton ole, miltä se saattaa kuulostaa. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!

Hyvässä ryhdissä seuran verkkareissa!

Enkä voi nyt edes laittaa tätä "vanhuuden" piikkiin kun olen tämän selän kanssa elänyt koko ikäni. Ja siksi toiseksi, jos en liikkuisi / en olisi koskaan liikkunut, ryhtini olisi erittäin huono. Lääkärin mukaan mun liikkuvuus on yllättävän hyvää selkärangan kuntoon nähden. Joten olen iloinen siitä, että olen aina liikkunut. Ja tulen aina liikkumaan! Siihen en ole koskaan liian vanha! :)

Näytänpäs mä tylyltä, fiilis kyll ei oo semmonen :).

Tukka hulmuten!

Nyt on ollut pitkä tauko kirjoittamisessa. Huomaan, että kisojen jälkeen on vaan tarvinnut aikaa olla itsensä ja perheen kanssa. Takki oli ihan tyhjä. Taekwon-do treeneissä en ole päässyt vielä vauhtiin, olen kyllä niitä vetänyt, mutta oma treeni on nyt jäänyt. Mutta nyt annan itseni nauttia vähän muistakin lajeista :). Salitreeneistä olen nauttinut ihan täysillä! Jotenkin se vaan tuntuu ihanalta just nyt! Asetin itselleni tavoitteen tänä kesänä...näköjään pitää olla aina jokin päämäärä :), huoh! No, joka tapauksessa. Tavoitteenani on saada tämän kesän aikana vedettyä kolme leukaa. Katsotaan, miten siinä käy :D.

Ja yksi kauan odotettu hetki on koittanut: pyöräilykausi alkoi ja nimenomaan työmatkapyöräily! Jee!! Ihan huippua vaikka välillä tuntuu, ettei jaksa. Vaatii vähän totuttelua. Mikä sen parempaa päivän aloitusta kun saada raitista ilmaa, kuunnella lintujen lauluja ja nauttia aamuauringosta (sateeseen en lähde polkemaan!)? Ei mikään. Pyörän selästä on itse asiassa mukavaa kattella ruuhkaa ja todeta, että "kyllä mulla vaan menee nyt paremmin!". Heh! Matkaseurana mulla on rakas ystäväni ja me koitamme yhdessä opetella polkemaan välillä rauhallisemmin, jos tuntuu että jaloissa painaa. Ja kyllä se matka taittuu mukavasti rupatellen, rauhallisesti. Mihinkään ei ole kiire (kun huomioi, että töissä on silti hyvää aikaa käydä suihkussa). Matkaa mulle tulee päivän aikana mennen tullen 24,5 km eli reilu 12 km suunta. Ihan mukava matka aamuheräämiseen ja työpäivän nollaamiseen. Ja kun kotiin pääsee, voi ottaa rennosti kun päivän liikunta on jo hoidettu. Ei sillä, että kokisin sen pakkona suorituksena. Ei, ei. Nautin pyöräilystä, nautin ulkona olemisesta. Johan tässä sisällä on istuskeltu jo monta kuukautta!

Rohkaisen kaikkia ottamaan pyörät esiin, huoltamaan ne ja lähteä liikkeelle. Tässä suorittavassa yhteiskunnassa ei ole pakko polkea täysiä! Kehottaisin nauttimaan myös, mitä ympärillä tapahtuu! Ihastelkaa ihanan vaalean vihreää maisemaa, linnun lauluja, sinistä taivasta, NAUTTIKAA!! Ja minkä vapauden se pyörä myöskin tuo! Aivan mahtavaa! Ja hei, samalla voi osallistua leikkimieliseen km-kisaan! Löytyy netistä https://www.kilometrikisa.fi/ . Hauska tapa haastaa kaveri, työkaveri tai perheen jäsen. Eikä tämäkään tarkoita kauheaa suorittamista. Tässä ei mitata vauhtia vaan matkaa :). Kaikki mukaan!

Koskaan ei olla liian vanhoja pyöräilemään! Siitäkin kun löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja vaikka olisi joitakin liikuntarajoitteita! Mukavan vauhdikasta kevättä!! <3

Mukavaa matkaseuraa ihanissa maisemissa! Työmatkan varrelta. (kuva viime kesältä)

Salut you all!

Mä olen tässä pari päivää pohtinut, miten aloittaa tämän postauksen. Sanoja kun ei oikein riitä :D.

Niin kuin aikaisemmin kerroinkin, lähdin maajoukkueen mukana ITF Taekwon-Do Euroopan mestaruuskisoihin, minä ensimmäistä kertaa. Suomella taisi olla historian ensimmäinen "iso" joukkue, eikä tällä joukolla huonosti mennyt ollenkaan! Mitalisaalis suhteutettuna joukkueen kokoon Suomi oli yhdeksäs!! Joukkueita oli 21:stä maasta. Meidän jengillä oli kolmanneksi paras veteraanijoukkue, johon minäkin pääsin laittamaan korteni kekoon ;).

Miten minulla sitten meni? Täytenä yllätyksenä tuli itsellekin voitto liikesarjoista. Eli olen liikesarjoissa oman ikäluokkani EUROOPAN MESTARI!! :D Suomessa silloin juhlittiin vappua ja kun kotijoukot (mukaanlukien seuran hallitus + jäsenet + ystävät) saivat tiedon, oli heillä tuplaverroin juhlittavaa!

Osallistuin myös otteluihin parin päivän päästä liikesarjoista, eli viimeisenä kisapäivänä. Sain siis puoli viikkoa jännittää. Töitä oli tehtävä, että liikesarjojen voiton sain nollattua. Pelkäsin, että voitto haittaa keskittymistä ja ottelun suorittamista. Onnistuin hienosti kasaamaan itseni ja latautumaan otteluihin. Sillä VOITTO TULI SIELTÄKIN!!! :D

Ensimmäinen kulta!

En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee kaksinkertainen Euroopan Mestari! Kotiin tultaessa meille oli järjestetty mahtava vastaanotto lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, onnesta!! Isäni soitti vielä saksofonilla Finlandian lentokentän pihalla :). Apua! Tunnelataus oli ihan käsittämätön. Silti, tästä jo kolme päivää kulunut, enkä vieläkään käsitä mitä on tapahtunut.

Ylen Radio Vegaan pyydettiin haastatteluun ja heidän sivuillaan oli juttuakin. Tämä tuntuu ihan unelta! Voitte vaan kuvitella, että sanattomaksi vetää.....

Kiitos tästä kaikesta ei kyllä kuulu yksin minulle, se on selvä! Töitä on tehty, mutta mulla on ihan mahtava tukijoukko! Kaikki seuran ohjaajat ovat osallistuneet tähän minun valmentamiseen, hyvä pohjatyö jo alkeiskursseilta asti on tärkeää. Viime kuukausina ollaan hiottu jo hyvin opittuja taitoja. Seuratoverini / valmentajani ovat huolehtineet niin henkisen valmennuksen opetteluista kuin fyysisistä tekniikoistakin. Pääopettajamme on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua pienien yksityiskohtien viilaamisessa ja suurempien virheiden poisoppimisesta. Eikä tässä vielä kaikki! Perhe on joutunut koville, kun viikonloppuisin pitkien aamu-unien sijaan ollaan herätty todella aikaisin ja ravattu kisoissa ja leireillä, että saa mahdollisimman paljon hyvää oppia. Hämmästyn, miten rakkaat tyttöni ovat kuitenkin innolla lähtenyt mukaan.

Yksin en tee itsestäni näin kovaa (näköjään) kilpaurheilijaa! Tukijoukko on minulla kunnossa. Saan myös kiittää maajoukkuevalmentajaa, joka osasi lukea minua valmistautuessa ja otteluissa. Vaikka hän ei ole minua aktiivisesti valmentanut, hän tiesi, mitä ja miten minulle sanoa "virheistä". Aivan käsittämätön ihmistuntija täytyy olla, tai sitten vaan ihan mahtava maajoukkuevalmentaja :D!!

Kaiken kaikkiaan mitalit kuuluvat myös heille, kaikille tukijoikoille. Tämä ei ole yksin minun saavutus, tämä on monen ihmisen panostus ja kovan työn tulos. Salut you all! Eikä ikä ole tässä ollut este... Uskoin opettajiini ja uskoin itseeni. Taekwon!