torstai 19. marraskuuta 2015

Sinun perintösi - mitä tänne jää?

Oletko koskaan kuullut jonkun kertovan sinulle kolmannesta henkilöstä, millainen hän on, mitä hän on tehnyt tai miten hän hoitaa omia asioitaan? Onko sinulle joskus päivitelty, miten joku kolmas henkilö elää elämäänsä tai tekee ratkaisuja, joita kertoja tai sinä ette ymmärrä ja tuomitsette hänen päätöksiään? Tuntuvatko kertojan tai sinun tekemät olettamukset todelta ja oikealta? Oletteko / oletko lähtenyt selvittämään kolmannelta henkilöltä, mikä on totuus?

Jokainen meistä on varmasti kuullut jostakin henkilöstä ns. "juoruja". Sanotaan, että juoruaminen on tervettä (tai jossain lehdessä näin kerrottiin). En tiedä, miten tuohon suhtautuisin. Se voi olla hyvää viihdettä, mutta onko ne aina totta? Muistammeko aina sen, että tarinalla on aina toinen puoli? Hyvin harvoin. Ja tästä halusin teille jutella.

Rikkinäinen puhelin on varmasti kaikille tuttu. Ja jokainen tietää, miten siinä saattaa käydä. Alkuperäinen tarina muuttuu. Ja joskus joku haluaa tahallaan vähän värittää alkuperäistä juttua, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hauska. Näin tapahtuu tosi elämässäkin. Mutta se ei aina ole hauskaa. Otetaan joku "kohteeksi" syystä taikka toisesta ja ruvetaan kertomaan ja värittämään juttuja hänestä, matkan varrella joko tarina muuttuu suusta suuhun mentäessä tai sama kertoja muuttaa tarinaa kertoessaa juttua uudelleen ja uudelleen. Tarinan kertojakin alkaa pitää tarinaa totena. Tämä on nähtävissä koulukiusaamisena. Tiedättekö, tätä tapahtuu ihan aikuistenkin keskuudessa. Valitettavan usein. Työpaikkakiusaaminen ei ole mikään uusi juttu, mutta unohdetaan (tai ei aina ehkä ihan niin usein nosteta esille) että aikuiset kiusaa ihan muutenkin, jos halutaan joku huonoon valoon. Joskus sellaisesta syystä kuin kertoja on jostain loukkaantunut, jostain joka ei ole ollut tarkoituksen mukaista esim. työpaikalla esimiehen velvoite muuttaa jotakin toimintaa. Väritetään tarinoita, luodaan olettamuksista tosiasioita, jaetaan näitä omia "totuuksia" muille ja, etenkin jos on hyvä puhuja ja tarinan kertoja, saadaan muutkin uskomaan valheellisiin totuuksiin. Aikuiset, joiden kuuluisi olla lapsilleen esimerkkejä, unohtavat selvittää totuuden ja ihan rehellisesti kysyä kohteena olevalta, mikä hänen tarina on.

Tällainen kiusaaminen on tehokas tapa saada henkilö jonkin yhteisön ulkopuolelle. Yleensä kiusattu ei nosta tästä haloota, koska haluaa vaan unohtaa ja toivoo, että se loppuu. Minä haluan nostaa tämän esille kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat tällaisen valheellisen totuuden kohteeksi.

Tiedättekö, kuinka paljon satuttaa kuulla itsestä valheita ja joita läheisetkin tuttavat pitävät totuutena kysymättä, mikä on todellinen tilanne? Paljon! Tiedättekö, kuinka moni on valmis puolustamaan itseään ja tuomaan esille totuuden? Ei kovin moni. Miksi? Voisiko olla niin, että paha olo, huonosti nukutut yöt vievät voimavaroja, eikä jaksa lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan? Voisiko olla niin, että haluaa vaan unohtaa ja haluaa luottaa siihen, että ne todelliset, oikeat, ystävät kyllä tietävät mikä on totuus? Todelliset ystävät kannattelevat ja antavat voimia, mutta hekään eivät voi toimia kilpinä niille henkisille iskuille joita satelee valheista.

Opetan lapsilleni, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa, ei missään muodossa! Miksi aikuiset saisivat käyttäytyä eri tavalla? Ei saa!

Voisitko sinä toimia toisin? Voisitko sinä muuttaa elämää paremmaksi tuomitsematta ketään "juorujen" perusteella tai ylipäätään olla tuomitsematta? Voisitko sinä olla mukailematta juorujen kertojan tarinoita, jotta juoruilta katkeaisivat siivet? Voisitko sinä olla kertomatta olettamuksia, jos et tiedä mikä on totuus? Voisitko sinä selvittää totuuden ja tehdä arviot sen jälkeen itse? Voisitko sinä puolustaa ja antaa tukesi kohteena olevalle? Miksi haluamme satuttaa toisia vain koska ehkä itseen sattuu? Miksi haluamme toisille pahaa? Vihasta ja katkeruudesta terrori-iskutkin tehdään. Mitä hyötyä siitä on itse kullekin? Pitääkö meidän lisätä pahaa verta tähän maailmaan, jossa pahaa tapahtuu jo ihan tarpeeksi? Miksi me emme voi uskoa hyvää ihmisistä todeten, että jokaisessa meissä on jotain hyvää ja ystävällistä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa asennetta ja ajattelutapaa! Mieti, mitä jos tämä sattuisi sinun kohdalle. Mikä silloin tuntuu oikealta ja mikä väärältä? Mitä sinä haluat jättää perinnöksi lapsillesi tai läheisillesi? Mitä tänne jätämme?

"Be kind whenever possible. It is always possible."  -Dalai Lama   <3

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ! Monella olisi peiliin katsomisen paikka.