Välitetään, suojellaan, puututaan

Viime aikoina on ollut PALJON puhetta koulukiusaamisesta, kiusaamisesta yleensä. Joka kerta se saa mut surulliseksi, se saa minussa halun taistella tätä kiusaamista vastaan. Se vaikuttaa muhun todella paljon tunnetasolla, kun luen / kuulen / näen kiusaamista. Meillä kotona ei suvaita kiusaamista missään muodossa ja se on asia, jota tuon tytöille esille lähes joka päivä! Ei saa kiusata, kiusattuja tulee puolustaa ja tarjoa ystävyyttä, kiusattuna asiasta pitää kertoa heti! Valitettavasti meillä on kokemusta kaikesta tästä ja se alkoi jo viisi vuotiaan päiväkodin ajoilta. Tämä oli minulle järkytys! Alkaako se jo sitten? Koin, että päiväkodissa asiaa ei osattu hoitaa, mutta esikoulussa siihen puututtiin hanakammin. Sen jälkeen tilanne rauhottui.

Oon joskus miettinyt, miksi reagoin niin voimakkaasti. Äitini kysyi kerran, onko minua kiusattu pienenä. Kysyin:"Onko se kiusaamista, kun jätetään ulkopuolelle?" Tottahan mä tiesin, mikä on vastaus. Mutta sieltä sisältäni nousi se pikkutyttö, joka on kokenut kiusaamista. Muistan toki, että olin ala-aste ikäisenä aika paljon yksin. Asioista ei vaan puhuttu silloin. Nyt siitä puhutaan ja tuntuu, että kiusaaminen menee tänä päivänä todella pitkälle. Se pistää vihaksi! Enemmän pistää vihaksi se, ettei aikuiset tee mitään! Kenellä on valta lopettaa kiusaamiset? Aikuisilla! Kuka ohjaa nuoria / lapsia, mikä on oikein ja sallittua, mikä on väärää ja kiellettyä? Aikuiset! Olemme varmaan kaikki lukeneet jutun nuoren pojan puuttumisesta vielä nuorempien poikien  kiusaamiseen. Miksi ei aikuiset puuttuneet? Missä on aikuisten vastuunkanto vaikkei omista lapsista olisikaan kyse? Mitä jos nämä kiusaavat lapset tulevat kiusaamaan meitä aikuisia kun olemme vanhuksia ja puolustuskyvyttömiä? Kuka sitten puuttuu asiaan? Emmekö ymmärrä, että kaikella on kauas kantoisia vaikutuksia, puolin ja toisin.

Mun suurin toive on saada aikuiset aktivoitumaan lasten tekemisiin, oli ne omia tai ei. Mun suurin toive on saada lapsille turvallinen kasvuympäristö. Mun suurin toive on kasvattaa lapsista tervehenkisiä aikuisia, vastuullisia kansalaisia, jotka välittää kanssaihmisistä! Joukossa ON voimaa! Voitaisiinko me aikuiset yhdessä päättää, että kiusaamisille tehdään loppu ja turvataan lapsille rauhallinen elämä. Kukaan meistä ei ole liian vanha tarttumaan tähän haasteeseen!