Mistä sitä tulee...
Olimme mieheni ja muutaman hyvän ystävän kanssa mökillä nauttimassa rapuja ja sitten ihan vaan siitä itsestä: olemisesta. Viikonloppu oli ihanan lämmin, ihan kuin olisi ollut vielä palanen kesää :). Aaah, ihanaa!
Käytiin myös metsässä sieniä etsimässä ja tatteja löytyikin ihan hirveän paljon! Mähän en siis mikään sienestäjä ole, mutta pienen pieni innostus saattoi iskeä kun kaveri sai pusillisen tatteja. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä.... Sen sijaan keskityin kuvaamaan niitä mitä ei missään nimessä kannata poimia. Kyllä! Sen verran minäkin sieniä tunnen ;).
En ole myöskään mikään kokki-ihme ja mieskin vitsailee, että olen oikea "kodin hengetär" (not!). Olen nyt kuitenkin innostunut ruuan laitosta ja leipomisesta ihan hiljattain kun tuo oma maha on niin herkkä ties mille. Olen selvittänyt sitten miten itse voin tehdä gluteenitonta sämpylää ilman lisäaineita. Pidemmän aikaan olen jo haaveillut tekeväni vuokaleipää, johon ei muka ole ollut vielä aikaa. Noh, kotiin tultaessa sunnuntaina innostuin siivoomaa, pyykkäämään ja innostuinpa leipomaankin! Sain aikaiseksi kaksi vuokaleipää (vihdoinkin!) ja muutaman nokkosleivän. Mieskin kehui kun kämpässä tuoksu niiiiin hyvälle ;) (ehkä siinä toivossa, että tuoksuisi useimminkin niin hyvälle :D ).
Ehkä mä en olekaan liian vanha opettelemaan leipomisen ja kokkailun saloja. Näistä varmasti tulen kirjoittamaan vielä lisää!
Ihanaa, ja energistä, syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti