On ikävää, että naisten menestystä tai tuloksia ei arvosteta samassa määrin kuin miesten. Vain siitä syystä, että naiset eivät yllä samoihin tuloksiin miesten kanssa. Mutta tämähän on ihan fysiologinen fakta, ettei näin voi edes olla. Miksi siis verrata edes miehiä ja naisia keskenään? Miksi ei vaan voida verrata naisurheilijoita muihin naisurheilijoihin? Tästä Eva Wahlströmkin puhui.
Itsekkin nyrkkeilleeni törmäsin samaan johon Evakin omalla urallaan...sai kinuta valmentajaa valmentamaan. Aikoinani pyysin nimiä mainitsematta tunnettua valmentajaa valmentamaan minua nyrkkeilyssä, mutta vastaus oli "en valmenna naisia". Sitkeesti jatkoin painostusta ja kyselyä "miksi et aloittaisi nyt? Voin hyvin tulla poikien joukkoon, en tarvitse erilaisia treenejä vain koska olen tyttö". Vihdoin ja viimein hän suostui, tosin valmennus suhteemme jäi hyvin lyhyeksi.
Väittäisin, että naiset joutuvat kovemmin tekemään töitä menestyksensä eteen, jo ihan että saa oikeanlaista valmennusta ja saa valmentajan näkemään oman potenttiaalin. Väittäisin, että naiset ovat sitkeempiä tekemään töitä menestyksen eteen, koska joudumme todistamaan että mekin pystymme! Etenkin "mies valtaisissa" lajeissa. Naiset menestyvät pää pystyssä, verta valuen, silmät mustana, kroppa mustelmillä...ei itkua silmäkulmassa särystä, kivusta tai naarmuista vaan siitä onnistumisesta. Aidosta onnesta ja ilosta saavutettuaan tavoitteensa!
En sano, etteivätkö miehet nauti omasta menestyksestään yhtä paljon, mutta verkkokalvolleni on piirtynyt kuva Ronaldosta kierien nurmikentällä feikattuaan kaatumisen, tukka viimisen päälle sliipattuna. Sori, mutta tuota en arvosta!
Katson ylöspäin Evaa, joka on tehnyt mahtavan duunin, terveydensäkin uhalla, päästäkseen huipulle (ja jolta olen saanut turpaan ;) ). Katson ylöspäin Petra Ollia, joka muistetaan rusikoidusta kasvoista, mutta yhdessäkään en nähnyt kyyneleitä vaan enemmän sisua ja ylpeyttä. Katson ylöspäin kaikkia naisfutareita, jotka ovat tuoneet naisjalkapallon paremmin yleisön tietoisuuteen. Jossain vaiheessa jopa väitän naisjalkapallon ollen parempaa Suomessa kuin miesten joitakin vuosia sitten.
En ole feministi eikä minua aja eteenpäin omassa lajissani näyttämisen halu miehille. Minua ajaa oma halu oppia, olla paras! Rakastan mitä teen, rakastan itseni ylittämistä, arvostan valmentajiani, jotka ottavat minut tosissaan ja haluavat minun menestyvän yhtä paljon kuin minä! Tähän en ole koskaan liian vanha, eikä yksikään mies tai miehen kirjoittama mielipide Hesariin lannista sitä!
1 kommentti:
Jeah!! 💪
Lähetä kommentti