Meidän ja Espoon seuran kunniaksi täytyy sanoa, että olihan jälleen hyvin järjestetyt kisat. Osanottajia oli ennätysmäärä minun urani aikana ja saatiin näistä viralliset SM-kisat :D. Sutinaa riitti koko lauantaipäiväksi. Olin varautunut myös tuomaroimaan, mutta aikataulut sen verran petti ja heitti, että en uskaltanut välillä vaihtaa pukua kun ei ollut tietoa, milloin on oma vuoro. No, mutta tunnelmaan....
Jostain syystä nukuin melkosen huonosti edellisen yön ja aina kun heräsin, kävin mielikuvaharjoitteluna niin liikesarjoja kuin otteluakin läpi. Eli henkinen valmistautuminen oli koko ajan päällä. Edellisenä iltana kävimme joukkueliikesarjoja läpi ja kävin myös omaani. Ei tietoakaan jännityksestä tai epävarmuudesta. Olin erittäin rauhallinen. Koko iltana en jännittänyt. Onhan mulla ollut toki paljon muuta ajateltavaa viimeisinä viikkoina, ettei näille kisoille ole ollut oikein aikaa antaa ajatustakaan. Tiesin, että harjoitustunnit olivat vähissä ja sillä ajatuksella lähdin, että menen näyttämään kuntoni nyt ja se riittää mihin riittää....mutta joka tapauksessa tavoite on voittaa! Niin kuin aina :D. Eihän kisoihin kannata lähteä, jos ajatus on, että "jos nyt vaikka saisin pronssin...." Eihän kukaan tolla mielellä lähde, eihän?!?
Lauantai aamuna oli aikanen herätys ja aamupalalla rakas tyttäreni puhuin jotain jännittämisestä. En muista enää, mistä puhuimme kun yhtäkkiä se iski: jännitys ja hermostuminen! Sen jälkeen olinkin todella herkkä polttamaan hihani. Siis jännitys......Pyytelin vähän väliä tytöiltä anteeksi, että hermostuin ja selitin, että kun jännittää niin paljon! En muistanutkaan, mitä se oli. Maha ei sentään mennyt sekaisin....ei ainakaan pahasti :).
Kisapaikalla hermostumisen sijaan aloin työstämään pääkoppaani, eli valmistautumaan suorituksiin. Tytöt on jo niin isoja, että eivät enää pyörineet jaloissa. Pääsin paremmin keskittymään kuin aiemmin kotikisoissa. Samaan lataukseen en päässyt, kuin EM -kisoissa...en lähellekään.
Itse suoritukset eivät omasta mielestä mennyt yhtään putkeen! Kun astuin ensimmäiset askeleet tatamille ensimmäisessä suorituksessa, huomasin kuinka tärinä valtasi kropan. Tämän tunteen muistan aikaisemmista kotikisoista! Tätä ei ollut EM-kisoissa. Huomasin joka ikisen virheen ranteen asennosta tasapainon horjumiseen. Kuulin katsojilta, että suoritukset näyttivät hyviltä, mutta itsestäni ne eivät tuntuneet hyviltä! Mikä ristiriita! Yhden liikesarjan mogasin ihan täysin...tuli ajatuskatko ja se oli siinä. Kaikesta huolimatta voitin! Olin Suomen mestari liikesarjoissa! En oikein tajunnut, miten siinä niin kävi kun oma tuntemus suorituksista oli tuo... En halua kuulostaa (enkä ole) ylimieliseltä....hämmentää vaan, miten voin olla niin kriittinen itselleni, etten osannut nauttia voitostani. Minusta se on huono juttu. Vai onko? Puskeeko tämä minua eteenpäin parempaan vai alanko vaatia itseltäni liikaa? Ehkä tähän analysointiin en lähde.....parempi niin.
Joukkueliikesarjasta meidän tiimille tuli kultaa, mikä oli hyvä juttu. Siinäkin tein virheitä, mutta siitä ei onneksi muut saaneet kärsiä :). Mutta tämä suoritus tuntu kivalta! Hyvän tiimin kanssa sitä on kivaa tehdä :D.
Ottelua sainkin odottaa....liikesarjojen jälkeen jalat painoi ja ajattelin, ettei matsista tule yhtään mitään. Pienen makoilun ja jalkojen heiluttelun, ehkä syömisen ja kahvin avulla sain vähän virtaa kroppaan ja maitohappoja liikkeelle. Jalat oli jähmeet, mutta vähän paremmat ennen ottelua. Jälleen kerran voittamaan lähdin, mutta tiesin etten parhaimpaani pääse. Tavoite oli ottaa pisteet tarkkaan (niin tarkkaan kuin pystyin) ja pitää kaveri tatamin reunalla. Tietenkin vältin ottamasta iskuja, mutta tokihan niitäkin tuli :D. Olin kohtuu tyytyväinen olosuhteen huomioon ottaen. Omasta mielestä olin mennyt eteenpäin, näinkin olemattomilla treenimäärillä. Mitä saankaan aikaan kun pääsen paremmin ottelutreeneihin :D!! Tämän osalta tavoitteeni on korkealla ja mahdollisia. Voitto tuli tästäkin!
Onnistuin siis nappaamaan kolme kultaa näistä SM-kisoista :D!
Yhdestä kullan värisestä voitosta en ollut ihan näin otettu...jouduin doping testiin :D. Hienoa, että meidän pieni laji Suomessa noteerataan! Voin ihan virallisesti sanoa, että minutkin noteerataan nyt oikeana urheilijana :`D. Noh, kokemushan sekin oli.
Joka tapauksessa tästä on mentävä eteenpäin. Ja mennäänkin! EM-kisoista oppineena, palautuminen tuollaisesta ei ihan heti tapahdu, joten suosiolla annan itselleni vapaaviikon lajista..paitsi eilen olin treenaa, mutta tämän jälkeen ei mitään enää tällä viikolla! Olen vielä väsynyt ja tekee hyvää tehdä välillä ihan jotain muuta! Niin kuin tänä aamuna kävin uimassa ihan rauhalliseen tahtiin...ja se tuntukin hyvältä!
Nyt kun tässä kertaan lauantain kisapäivää, voin sanoa, että jos johonkin voin olla tyytyväinen niin siihen, ettei liikesarjan voitto häirinnyt ollenkaan otteluun valmistautumista :D. Onhan sekin jo aika iso juttu! Pää siis pysyy kasassa...ainakin ajoittain ;).
Mutta tästä taas kohti uusia haasteita levon kautta. Pidä tavoite mielessä, äläkä anna tilaa ajatukselle epäonnistua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti