Sisua!

Loman alku lähestyy ihanasti :D! Sitä ennen vielä täytyy tehdä yksi tehokas treeni. Miten? Sitä mä en vielä tiedä, harkitsen vakavasti (heheh!) HIITtiä. Se on niin tehokas, saa hien lentämään eikä aikaa mene paljon. Katsotaan miten tässä käy.

LOMA LÄHESTYY!! :D

Mutta olinpa eilen aamulla pitkästä aikaa aamulenkillä. Jostain syystä olen viimeisen vuoden aikana juossut aika vähän. Se ei vaan ole nyt tuntunut hyvältä. Enkä tarkoita nyt sitä, ettenkö voi hypätä mukavuusalueeltani pois. Esimerkiksiä HIITtiä en voi väittää mukavaksi. Se on rankkaa ja jossain vaiheessa sitä toivoo, että "loppuis jo"!! Juoksu ei ole vaan napannut. Mutta pikkuisia lenkkejä, intervallina, olen niitä tehnyt ESIKOISENI KANSSA <3! Hän on halunnut lähteä mun kanssa lenkille ja tottahan mä lähden! Vaikka itselle se ei nyt ole ollut se juttu, mutta tyttäreni kanssa se on hauskaa ja haluan ehdottomasti tukea lastani....vaikka lähtemällä lenkille. Ei se pahaa tee minullekaan ;).

On ollut kiva nähdä tyttäreni kunnon kohentuvan! Hän ei ole samalla tavalla "sähköjänis" kun nuorimmainen ja hän on enemmän passiivinen. Enkä taaskaan tarkoita sitä, etteikö hän liiku. Liikkuu, mutta vähemmän kuin nuorempi ja helpommin pysyy omalla mukavuusalueella. Hän käy telinevoimistelussa ja taekwon-dossa, mutta lajitreeneissä ei ole aikaa aerobiselle liikunnalle ja siksi olin erittäin iloinen, että hän halusi lenkille lähteä. Ehkä porkkanana on mahdollinen uusi harrastus: cheerleader. Kovasti hän sinne hinkuu, katselee vanhoja kisoja tallennuksesta ja kyselee lähes päivittäin, voiko hän sinne mennä. Tiedämme mieheni kanssa, miten vaativaa se on (ei tietenkää heti, I know!). Fyysistä kuntoa tarvitaan ja tiettyä asennetta, joka ehkä on vähän puuttunut tyttäreltämme. En halua hänen aloittavan tätä harrastusta, jos hän ei ole valmis tekemään töitä. Ja töitä hän on viime aikoina todellakin tehnyt!! Ja omasta halusta!

Koko perheemme osallistui seuratoverini järjestämään spagaattihaasteeseen ja esikoisemme kehittyi valtavasti kuukauden aikana, kun jaksoi suorittaa kaikki venytykset viitenä päivänä viikossa. (Me kaikki kehityimme siinä hurjasti!!!) Nyt oli kiva nähdä, että hänen aerobinen kunto oli kasvanut. Perusajatus lenkkeilyn aloitettuamme oli, että hänen tahtiin mennään. Mä vähän vaan tökkäsin välillä vähän tsemppaamaan enemmän ;). Esimerkiksi: hölkän jälkeen kävelimme aina kun tyttärestäni siltä tuntui, mutta ennen kävelyä ehdotin spurttia tietyn lyhtypylvään välin. Näin saatiin vähän intervallia mukaan ja kunnon kohotusta puskettua eteenpäin. Tyttäreni itse rupesi sen jälkeen ehdottamaan spurtteja lyhtypylväiden väleihin. Eli vähän tuuppasin, hän itse ehdottaa loput :). Eilinen lenkki oli ajaltaan parantunut kolmella minuutilla ensimmäiseen verrattuna. Ensimmäinen lenkki taidettiin tehdä pari kuukautta sitten. Säännöllisiä lenkkejä emme ole tehneet, vähän fiiliksen mukaan. Ja mikä parasta tyttärenikin mielestä: tämä on meidän kahden aikaa!! Ja siksi se on kivaa :).

Koitamme kannustaa tyttäriämme liikkumaan muutenkin monipuolisesti ja siinä samalla kuntokin kohenee huomaamatta :D, kivoilla tavoilla josta nauttii kaikki: pelataan tennistä, potkitaan palloa. Käytiinpä melomassakin, josta tytöt innostu valtavasti ;).

Ennen lenkkiä.....

.....ja lenkin jälkeen! <3

Tähän kirjotettuna tämä kuulostaa siltä, että meillä olisi projekti menossa tyttäreni kunnon kohentamiseksi! Ei siis ihan näin. Hän antaa helposti periksi, jos ei jaksa tai ei tunnu hyvältä. Lajit mitä hän harrastaa, ei pidemmän päälle jatku, jos luovuttaa. Uuden vaativan lajin aloittaminen mielestäni vaatii sisua ja tyttäremme on osoittanut, että sisua hänellä on ja lujaa tahtoa! Myönnän sitä välillä vähän epäilleeni, mutta nyt asenne on muuttunut. Tätä asennetta tarvitaan tässä maailmassa muutenkin ja etenkin hänen haaveensa toteuttamiseksi, hän tarvitsee sisua eikä luovuttaminen ole vaihtoehto. Julmaa? Ei mun mielestä. Eikö ole hyvä opettaa jo nuorena, että periksiantamattomuutta tarvitaan haaveiden toteuttamiseksi. Pärjäävät varmasti isompanakin.

Melomassa!

Huh! Tämän postauksen luonne muuttui ihan totaalisesti siitä alkuperäisestä, mistä piti kirjoittaa, Mutta nämä nyt pompsahti mieleeni tässä kirjoittaessa kun samalla mietin, miksi haluan kannustaa tytärtäni ja pikkasen tuupatakin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hän on niistä selvinnyt ja tiedän (ja hän tietää sen nyt itsekkin! mikä tärkeintä!!) hänen selviävän tiukemmistakin paikoista sitten myöhemmin. ....kaikella rakkaudella <3

P.S. Lomani muuten starttaa tämän päivän jälkeen ja suuntaamme heti Naantaliin, Turkuun ja Turun saaristoon. Ajantasalla olevia postauksia ei siis ole tulossa vähän aikaan, mutta yritän ajastaa muutaman postauksen tälle loma-ajalle. Joten jos postauksia ei ole tulossa seuraavan neljän viikon aikana, ajastin ei ole onnistunut. Mutta tulen takaisin viimeistään neljän viikon päästä suunnilleen ja varmasti uusilla ajatuksilla. Ja ainakin UUSILLA KOKEMUKSILLA! Never too old for that! :)