Salut you all!

Mä olen tässä pari päivää pohtinut, miten aloittaa tämän postauksen. Sanoja kun ei oikein riitä :D.

Niin kuin aikaisemmin kerroinkin, lähdin maajoukkueen mukana ITF Taekwon-Do Euroopan mestaruuskisoihin, minä ensimmäistä kertaa. Suomella taisi olla historian ensimmäinen "iso" joukkue, eikä tällä joukolla huonosti mennyt ollenkaan! Mitalisaalis suhteutettuna joukkueen kokoon Suomi oli yhdeksäs!! Joukkueita oli 21:stä maasta. Meidän jengillä oli kolmanneksi paras veteraanijoukkue, johon minäkin pääsin laittamaan korteni kekoon ;).

Miten minulla sitten meni? Täytenä yllätyksenä tuli itsellekin voitto liikesarjoista. Eli olen liikesarjoissa oman ikäluokkani EUROOPAN MESTARI!! :D Suomessa silloin juhlittiin vappua ja kun kotijoukot (mukaanlukien seuran hallitus + jäsenet + ystävät) saivat tiedon, oli heillä tuplaverroin juhlittavaa!

Osallistuin myös otteluihin parin päivän päästä liikesarjoista, eli viimeisenä kisapäivänä. Sain siis puoli viikkoa jännittää. Töitä oli tehtävä, että liikesarjojen voiton sain nollattua. Pelkäsin, että voitto haittaa keskittymistä ja ottelun suorittamista. Onnistuin hienosti kasaamaan itseni ja latautumaan otteluihin. Sillä VOITTO TULI SIELTÄKIN!!! :D

Ensimmäinen kulta!

En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee kaksinkertainen Euroopan Mestari! Kotiin tultaessa meille oli järjestetty mahtava vastaanotto lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, onnesta!! Isäni soitti vielä saksofonilla Finlandian lentokentän pihalla :). Apua! Tunnelataus oli ihan käsittämätön. Silti, tästä jo kolme päivää kulunut, enkä vieläkään käsitä mitä on tapahtunut.

Ylen Radio Vegaan pyydettiin haastatteluun ja heidän sivuillaan oli juttuakin. Tämä tuntuu ihan unelta! Voitte vaan kuvitella, että sanattomaksi vetää.....

Kiitos tästä kaikesta ei kyllä kuulu yksin minulle, se on selvä! Töitä on tehty, mutta mulla on ihan mahtava tukijoukko! Kaikki seuran ohjaajat ovat osallistuneet tähän minun valmentamiseen, hyvä pohjatyö jo alkeiskursseilta asti on tärkeää. Viime kuukausina ollaan hiottu jo hyvin opittuja taitoja. Seuratoverini / valmentajani ovat huolehtineet niin henkisen valmennuksen opetteluista kuin fyysisistä tekniikoistakin. Pääopettajamme on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua pienien yksityiskohtien viilaamisessa ja suurempien virheiden poisoppimisesta. Eikä tässä vielä kaikki! Perhe on joutunut koville, kun viikonloppuisin pitkien aamu-unien sijaan ollaan herätty todella aikaisin ja ravattu kisoissa ja leireillä, että saa mahdollisimman paljon hyvää oppia. Hämmästyn, miten rakkaat tyttöni ovat kuitenkin innolla lähtenyt mukaan.

Yksin en tee itsestäni näin kovaa (näköjään) kilpaurheilijaa! Tukijoukko on minulla kunnossa. Saan myös kiittää maajoukkuevalmentajaa, joka osasi lukea minua valmistautuessa ja otteluissa. Vaikka hän ei ole minua aktiivisesti valmentanut, hän tiesi, mitä ja miten minulle sanoa "virheistä". Aivan käsittämätön ihmistuntija täytyy olla, tai sitten vaan ihan mahtava maajoukkuevalmentaja :D!!

Kaiken kaikkiaan mitalit kuuluvat myös heille, kaikille tukijoikoille. Tämä ei ole yksin minun saavutus, tämä on monen ihmisen panostus ja kovan työn tulos. Salut you all! Eikä ikä ole tässä ollut este... Uskoin opettajiini ja uskoin itseeni. Taekwon!