Pohdinnat jatku viime lauantaina kun vein rakkaan ystäväni kylpylään. Hän täytti pyöreitä kesäkuussa, mutta hänen juhliin en kesällä päässyt joten vein hänet nyt rentoututumaan. Käytiin vähän näitä samoja keskusteluja. Todettiin, että ollaan ehkä siinä pisteessä kun pohtii esimerkiksi urheilun saralla: onko "järkevää" tai tarpeen enää kilpailla kun kremppojakin on (valitettavasti!). Ja riittääkö se kuntoilu ylläpitämään motivaatiota liikkumisen iloon. Mitä tässä oikeesti haluaa? Onko tavoitteita? Itsellä ainakin on viime aikoina mietityttänyt, että onko järkeä enää kilpailla kun polvissa välillä tuntuu pistävää kipua (todennäköisesti kierukan palasia menee välillä nivelen väliin). Olenko mä valmis luovuttamaa tiukemmasta tahdista? Tai haluanko? Kieltämättä pää on välillä sekaisin, mitä pitäisi tehdä. Näin kun tämän tähän kirjoitan, tajuan että kyllä se mun oma sydän osaa sanoa, milloin on hyvä lopettaa. Tunteet vie sitä omaa toimintaa! Näinhän se on! Mitä sitä turhaan järkeilemään. Niin kauan kuin tuntuu hyvältä, niin silloin on hyvä.
Noh, se siitä syvällisemmästä pohdinnasta. Syntymäpäiväni oli kyllä elämäni yksi parhaimmista! Rakkaat tyttöni tekivät minulle herkkuleivän aamupalaksi ja toivat sänkyyn laulun kera :) <3. Ja vielä työpäivän jälkeen lähdettiin perheen voimin uuteen kahvilaan maistamaan kahvia ja juustokakkua. Yhdessä olo ja mukavaa tekemistä riittää synttärinä!
Enempiä murehtimatta kun tässä vaan osaisi mennä eteenpäin, kohti niitä unelmia, joita en vielä ole saavuttanut! Life is too short to worry! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti